Kun villi ja vallaton onkin väsynyt ja saamaton...

Niin siinä sitten kävi, että tehtiin Lumeksen kanssa tokodebyytti peruutuspaikalta (saatiin tietää pääsystä 5 päivää ennemmin) 15.12.2010. Tuomarina Piritta Pärssinen - ripeä (ei jorissut turhia liikkeiden välissä), asiallinen, pisteet perusteleva ja "armollisesti arvioiva" (jokainen pistemenetys oli aiheellinen, mutta jätti myös joitakin virheitä huomioimatta) - tykkäsin.

Kokeita edelsi vajaan kolmen viikon naksutinkoulutuskuuri - opetin Lumeksen pitämään maatessa päätä maassa (kiitos vaan vinkistä Lapikas-foorumin Varjo-nimimerkille). Lumeksellahan ei siis ole paikallapysymisen kanssa ollut ongelmaa, mutta se ei jaksa/pysty keskittyä itse asiaan 100% vaan pää kääntyilee, kiinnostuu naapurikoirista jne., jotka aiheuttavat levottomuutta ja sitä myöten välillä ininää (tahtoisi mennä, mutta ei saa). Tuon pää alas-vinkin sain jo syksyllä, mutta se tuntui silloin hankalalta opettaa + jotenkin väärältä vaatia vilkkaalta koiralta niin totaalista kieltoa ympäristön tapahtumiin reagoimisessa. Vaikeaahan se ei sitten ollutkaan, Lumes hoksasi jutun jujun muutamasta toistosta (autoin sitä ensin kädellä näyttämällä ymmärtämään, että pää pitää laskea maahan), yleisti sen jokaiseen maahanmenoon (vaikka ajatukseni olikin käyttää siihen käskyä) ja könötti kotona tyytyväisenä pää maassa monta minuuttia odottaen naksausta. Treenipaikalla sivuvaikutuksena tuli maan haistelu, josta Lumes ei aiemmin ole ollut yhtään kiinnostunut, mutta paikallaolot rauhoittuivat selvästi - se laski omaehtoisesti päänsä maahan, vaikka olin 30 metrin päässä ja sen edessä treenattiin agia.

Neljä päivää ennen koetta pidettiin tehotreenejä pää alas-paikkamakuusta, niistä kolmena käytiin hallilla ja koetta edeltävänä iltana oli vielä agivalmennuskin. Koepäivänä Lumes oli mukana töissä, käytiin irtolenkillä metsässä, mentiin kisapaikalle tuntia ennen, harjoiteltiin sielä lisää jne., jottei se olisi liian innokas ja näin varmisteltiin paikallaoloon sopivaa mielialaa.

Luoksepäästävyys ja hyppy menivät juuri niin kuin ollaan harjoiteltu, niistä ei moitteen sanaa Lumekselle tai itselleni. Paikkamakuuseen sai myös olla täydellisen tyytyväinen, vaikka se ei pisteiden valossa huippusuoritus ollutkaan, mutta hei, Lumesta ei kiinnostaneet laisinkaan naapurikoirat tai mikään muukaan ympäristössä, se piti päänsä alhaalla ja - haisteli - mutta oli rauhallisempi kuin kuvittelinkaan. Tyytyväisyyttäni kuvastaa se, että koko paikallaoloajan ajattelin mielessäni "haistele vaan, haistele vaan, haistele vaan, kunhan et kiinnostu muista". Treeneissä olen voinut kieltää haistelun, jolloin Lumes on painanut päänsä maahan, mutta nähtävästi ilman kieltoa se ei sitä lopeta ollenkaan (ja tuossa kohden oli ilmeisesti jotain herkullisia narttutuoksujakin, kun hieman myös nuoli lattiaa). Kaikki muut liikkeet olivatkin sitten jotain ihan kamalaa, tai siltä se ainakin tuntui. Lumes oli väsynyt väsyttämisistä eikä jaksanut olla normiskarppina vaan hidasteli ja haahuili, jonka vuoksi en liikkeiden välissä seuruuttanut sitä, kuten suunnitelmana oli ollut ja mölleissä olen tehnyt, vaan annoin sen olla vapaalla, jottei väsyisi enempää, mutta ei sekään oikein ollut hyvä ratkaisu.

Niin joo, liikkeenohjaaja oli Lumeksesta tosi ihana ja olis välttämättä tahtonut useassa kohtaa käydä sitä tervehtimässä. Liekö sitten vaikuttanut se, että liikkuri oli mies ja niitä harvemmin treeneissä näkyy, koska ei Lumes naisiin noi reagoi, on varmaan sitten vaan niihin tottunut ja olemaan neutraali.

Luoksepäästävyys 10 Innokas Lumes oli ja peppu heilui maassa, mutta pysyi istumassa.

Paikalla makaaminen 6 Ennen liikkeen alkua kysyin koirakoiden etäisyydestä, että onko se kolme metriä (en olisi itse edes mahtunut pitkälleni makaamaan niihin väleihin ja olen sentään vain 170cm), oli kuulemma suunnilleen, mutta mun vasemmalta puolelta käskettiin kuitenkin pikkasen etäämmäs seuraavaa. Mun mielestä vaan 2m tai alle ei oo lähellekään noin kolmea metriä... Ei sillä, että se olisi Lumeksen suoritukseen vaikuttanut, mutta säännöt on tehty noudatettaviksi kaikille osapuolille, ei vain kisaajille. Maahanmeno, paikallapysyminen ja takaisin perusasentoon nouseminen - ei huomautettavaa - koko muun ajan vaan haisteli ja haisteli eli ei keskittynyt suoritukseen (ja vissiin ihan pikkasen inisi), josta pistevähennykset. Paikallaolossa olikin tuomarin tiukin linja, vähänkin jos koira vilkaisi muualle kuin ohjaajaan, laski 10:stä 9:ään.

Seuraaminen kytkettynä 9 Sanoin liikkeenohjaajalle "kyllä", niin Lumes löi maihin, mutta tämä ei vaikuttanut pisteisiin, toisin kuin ajoittainen liika tiiviys, pienet hypähtelyt ja viimeinen täyskäännös.

Seuraaminen taluttimetta 8 Samat virheet kuin edellä ja lisäksi lopussa Lumes haahuili, jonka olisi lopettanut, jos olisin tajunnut hetkeksi lyhentää askelta, mutta en tajunnut. Lopun perusasentoon avustavasta jalanliikkeestäni ei mennyt pisteitä pois. Kasi oli kyllä aika armelias numero tästä kaameudesta, itse olisin antanut korkeintaan seiskan.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 Olisi saanut mennä nopeammin maahan ja perusasentokäskyssä itse nytkähdin jotenkin (, jota olen videolta yrittänyt vahdata, mutta en vaan näe). 

Luoksetulo 9 Just ennen sivullekääntymistä nuuskaisi maata.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 Olis saanut pysähtyä ja varsinkin nousta takas perusasentoon ripeämmin.

Estehyppy 8,5 Pysähtymis-käsky voimakas ja siitä huolimatta Lumes kääntää vielä takaosaansa, väistää toisella etujalalla, kun menen viereen.

Kokonaisvaikutus 9 Ilman liikkeiden välistä haahuilua olis ollut 10.

Pisteet 167/200 sij. 5/9

Muistettavaa/treenattavaa: Liikkeiden välissä seuruutetaan oli koira väsynyt tai ei, paikkamakuusta haistelu pois, seuraamisissa tarvittaessa tilapäinen (1-2) askeleen lyhennys, seuraamisten aivastelu ja hypähtely pois, asentovaihtoihin lisäripeyttä, ei mitään nytkähtelyjä käskyjä annettaessa.

Keväällä mennään sitten suorilta avoimeen luokkaan, johon pitää piilopaikallamakuu ryhmässä harjoitella (yksin osaa jo) ja luoksetulon pysäytys pitäisi seisoa eikä maata, kuten Lumes mielummin tekee. Muu onkin valmiiksi reilassa.