Täytyy kirjoitella ajatukset sanoiksi, niin kauan kun ne mielessä vielä pysyvät...

Kouluttajana Anders Kronqvist, josta tykkäsin, treenit olivat hyvin suunnitellut ja osasi neuvoa siten, että kaiken saimme Lumeksen kanssa onnistumaan melko vähällä vaivalla. Ehkä rata oli hieman liian yksinkertainen, sillä sinänsä se ei tarjonnut haasteita, mutta toisaalta silloin kuin harjoitellaan jotain uutta asiaa, tavataan se tehdä muita osia helpottamalla. Radan ideana oli harjoitella koiran ohjaamista esteille siten, että se on valmiissa suunnassa suorittamaan seuraavaa estettä, jolloin säästyy metrejä ja metrien myötä myös sekunteja. Jos koira tulee esteelle väärässä kulmassa seuraavaan nähden, se pakostakin on väärässä kulmassa myös sitä seuraavan esteen lähestymistä varten, jolloin koiran tulee kuljettua pienelläkin matkaa jo monta ylimääräisiä metriä. Koiralla tulee siis olla ohjaajan liikkeen ja vartalonkäytön perusteella koko ajan tiedossa kaksi seuraavaa suuntaa esteineen. Jos alkaa ohjata seuraavalle vasta koiran suorittaessa/suoritettua nykyisen esteen, ollaan jo ohjauksessa myöhässä. Kouluttajan mukaan koirien liukastumiset, horjahdukset, kaatumiset yms. radalla johtuvat siitä, että koiralla ei ole ollut riittävän ajoissa suunta tiedossa, jolloin se joutuu jyrkemmin korjaamaan linjaansa, joka taas altistaa onnettomuuksille.

Koira jätettiin ykkösen taakse odottamaan, itse mentiin esteiden vasenta puolta kakkosen kohdille. Koiran suorittaessa ykköstä lähdettiin itse liikkeelle kohti kolmosen oikeaa siivekettä, jotta koira tietää kakkoselta kääntyä oikealle viistoon. Itse seisotaan lähellä kolmosta sen melko oikeassa laidassa ja ohjataan koira oikean jalan ympäri viistosti kolmoselle, jolloin se on oikeassa suunnassa menossa kohti takaa hypättävää nelosta. Otetaan pari askelta nelosta kohti ja koiran ollessa vielä menossa neloselle, käännytään itse jo viistosti vasemmalle kohti vitosta, jotta koira jo nelosta hypätessään suuntaa vitoselle. Vitoselta otetaan kutoselle tiukka käännös, jos koira osaa mennä pujotteluun jyrkästä kulmasta, jos ei osaa, ohjataan koira tekemään vitosen jälkeen pieni kaari kohti kutosta.

Rimat Lumekselle oli 45cm. Lumesta hieman enemmänkin innostutti ja se karkasi lähdöstä ykköselle ilman lupaa (ei ikinä ennen), joten otettiin lähtö uusiksi. Estevälit 1-4 menivät oikein ensiyrittämällä, mutta nelosella jäin liikaa oikealle, jolloin linja vitoselle tuli liian väljäksi. Uusintayrityksellä sekin meni riittävän tiukasti. Kepeille mentiin tiukasta linjasta, mutta niistä Lumes sujahtikin vain suoraan läpi vierellä seisoneen kouluttajan luo... Sama toistui kolme kertaa. Ai miten niin Lumes huomasi, etten pitänyt yhtä tiukkaa linjaa kuin normaalisti, jolloin siis on armeijakuri kaikesta hölmöilystä (eli toisten koirien ja ihmisten ihannointi)?

Jos koira osaa pujotella itsenäisesti, jätetään se suorittamaan kutosta itsekseen ja pyritään sen edelle kohti seiskan vasenta laitaa. Koiran taas tarvitessa pujotteluun ohjaajan tuen, mennään koiran vierellä ja loppupäässä vaihdetaan koiran editse vasemmalle puolen. Seiskalta mennään suoraan heittämään koira takaakietoon kasille ja koiran ollessa vielä matkalla sinne, luotetaan sen suorittavan esteen ja lähdetään itse kirimään ysin oikealla puolen niin pitkälle kuin ehtii (mitä nopeampi koira sitä itsenäisemmin sen pitäisi pystyä suorittamaan esteväli 7-8, jotta ohjaaja ehtii riittävästi edelle). Kasin ja  ysin välissä voi vilkaista olkansa yli, että koira tulee mukana. Kasilta ysille on helppo suora linja, mutta kymppiä varten ohjaajan tulisi ehtiä putken suulle ennen koiraa ja askeleella kymppiin päin koukauttaa koira takaa yli. Koiran ollessa kympin takana, tulisi ohjaajan jo mennä kohti yhtätöista ohjatakseen sen vasemmalta puolen koiran kiertämään takaahyppyyn, kääntyä kohti kahtatoista (mutta ei liikaa, jottei koira sujahda sinne suoraan yhdentoista takaa jättäen hypyn välistä) varmistaen kuitenkin koiran hyppäävän yhdentoista. Vaihtoehtoisesti ohjaaja voi kasin jälkeen pysytella ysin vasemmalla puolen, jolta hyvin ohjautuvan ja takaaleikkauksen taitavan koiran pystyy kympille viemään, mutta ongelmana siinä on ohjaajan ehtiminen yhdelletoista, joten koiran tulisi irrota hyvin sekä osata takaakierto täysin itsenäisesti. 

Kouluttajan siirryttyä pois keppien vierestä, ne sujuivat vauhdikkaasti, joskin etenin liikaa Lumeksen edelle ja siltä jäi joku väli pujottelematta, otettiin uusiksi kepeiltä ja pysyin enemmän sen vierellä ottaen etäisyyttä vasta loppupäässä ja se toimi. Ehdin hyvin vaihtaa keppien päässä puolen vasemmalle ja ohjata Lumeksen seiskalle. Kasille ohjauksessa hätäilin ja näytin takaakierron liian edestä, jolloin Lumes hyppäsi sen etupuolelta. Seiskalta uusiksi ja ohjasin riittävän perille, takaakierto onnistui, mutta jäin liikaa varmistamaan sitä, jolloin en ehtinyt putken päähän asti ennen Lumesta. Uudellen seiskalta alkaen, huolellinen ohjaus kasille, mutta en jäänyt yhtään odottelemaan vaan lähdin heti putken viertä ja ehdinkin ajoissa sen päähän. Hätäilin kumminkin taas liikaa näyttäen takaakierron liian aikaisin, jolloin Lumes hyppäsi väärästä suunnasta. Uudelleen putkelta alkaen ja huolellisempi ohjaus, jolloin Lumeskin meni oikein, mutta yhdellätoista olin liikaa sen oikealla puolella (vaikka olin siis yli puolivälin päin vasemmalle) ja Lumes hyppäsi käteni vierestä etusuunnasta. Tähänkin tarvittiin siis jälleen se oma siirtyminen hieman enemmän kierron puolelle. Koko rata alusta uudelleen ja kun muistin liikeradat, olin huolellinen, mutta en liian varmisteleva, niin päästiin rata sujuvin liikeradoin ja ilman virheitä läpi yhdellä kertaa.

Lumes jaksoi olla innokas, vauhdikas ja hyvin kuulolla (sen alun hölmöilyn jälkeen), kouluttajakin kehui samoja sekä hyvää ohjautuvuutta (ja on kuulemma ollut kouluttelemassa lapinkoiria useammankin kerran). Itsekin pystyin olemaan iloinen ja oikein hyvällä tuulella, vaikka omia, samoja virheitä sattui monta ja niistä syystä Lumeskaan ei mennyt heti niin kuin piti. Palkata kyllä unohdin Lumesta monessa kohtaa, mutta ei se yhtään näyttänyt sitä kaipaavankaan, annoin kuitenkin sitten satunnaisissa kohdissa sille namin ihan muuten vaan, kun palkata kuitenkin pitäisi ja se hyvää työtä teki. En sitten tiedä vaikuttiko huoleton olemukseni Lumekseen siten, että se oli erilaisempi kuin yleensä, vai oliko se (todennäköisempää ehkä) jälleen vain vieraasta paikasta kiinni (vaikka nyt ei kyllä ollut edes toisia koiria, joista intoa kerätä). Yhtä kaikki, oikein mukava treeni-ilta oli ja täytyy yrittää pitää nuo saamamme opetukset mielessä.