La 10.9 maxi1 hyl

Eilen oli meidän eka virallinen agikisa ja jännitys oli paikanpäällä melkoinen. Tuomarina toimi Eija Berglud. Rata oli tosi mukava ja sinänsä helppo, joskin siihen oli joitain kinkkisiäkin kohtia sijoitettu ja ne koituivatkin monen koirakon kohtaloksi, tulostaso oli erittäin alhainen. Itse lähdin Lumeksen kanssa varmoin mielin matkaan, sehän menee niin rauhallisesti ja nätisti, ettei ainakaan väärän radan mahdollisuutta pitäisi olla, lähinnä pohdiskelin keppien sujumista, keinua ja huvittaako sitä hyppiä kaikki korkeat (55cm) aidat. Niinhän sitä luulis...

Lumes lähti vauhdilla matkaan ja jo kolmannella esteellä puomilla jouduin normaalia vahvemmin käskyttämään sitä hidastamaan ja sitä seuraavaa hyppy-hyppy-putki kaarrosta mentiin voimaikkain käskyin. Putken jälkeen mulla menikin sitten pasmat sekaisin, kun Lumes tuli sieltä ulos kuviteltua kovemmalla vauhdilla enkä hetken aikaa muistanut, miten ja minne seuraavaksi pitikään ohjata. Siitä syystä Lumes ohjautui keinulle (jota on muutamissa viime treeneissä aristellut) huonosti ja kovasta vauhdista loikkasi kontaktipinnan yli ja ilman karjaisuani olisi jatkanut samalla vauhdilla alastulonkin lennosta, mutta sain sen onneksi pysähtymään ja keinu ehti laskeutua alas. Nyt oltiinkin taas ihan väärässä tilanteessa ohjauksen kannalta, koska mun oli ollut tarkoitus ehtiä ennen Lumesta seuraavalle hypylle näyttääkseni sille oikean suuaukon putkesta, ja kun Lumes olikin mun edellä, se meni väärästä (lähemmästä) päästä putkeen --> suoritus hylätty. Jatkettiin kumminkin rataa siitä eteenpäin, joskin menin taas tästä suunnittelemattomasta tilanteesta hetkeksi häiriötilaan miettimään, kummalta puolen olikaan tarkoitus jatkaa ohjausta, jolloin seuraava hyppy meni hutiloiden ja Lumes ihan liian kovaa ja muissa mietteissä kepeille, joten aloitti väärältä puolelta. Korjasin, ja pujotteli tosi sujuvasti & vauhdikkaasti. Kepeiltä hypylle, jonka edessä just ja just ehdin vaihtaa puolta niin, että Lumes tämän putken suoritti oikein päin. Pituus-A-putkeen hyvin ja kovaa, sitten piti kaarrokseen kahdelle vimpalle hypylle taas korottaa ääntä, että tuli oikeaan suuntaan.

Vauhdista ei taatusti olisi jäänyt nolla-tulos kiinni, oli Lumeksella semmoinen meininki päällä, mutta treenien rauhalliseen menoon tottuneena en ollut yhtään varautunut tuollaiseen kaahottajaan, jonka kanssa olisi paikoin pitänyt olla ihan eri suunnitelmat kuin nyt. Hyppyjen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, olisi ollut varaa olla korkeammatkin. Kepeille menoa ja yleistä hallintaa vaan pitäisi harjoitella kovastakin vauhdista, paha vaan, että se kova vauhti on nähtävästi ainoastaan kisoissa. Treeneissä kun Lumeksen rauhallisessa vauhdissa on helppo pysyä mukana, se ohjautuu tosi nätisti ja menee sinne minne pitääkin. Nyt sillä oli joku salainen turbovaihde päällä.

Niin että hupsista keikkaa vaan...

Su 11.9 maxi1 7.08vp sij. 3/11

Agilityssä kilpaileminen ei ole kyllä yhtään mun juttu. Ensin pitää jännittää omaa vuoroa odotellessa ja sitten itse suoritus on kuitenkin hujauksessa ohi eikä mitään virheitä sallita, se on kerrasta poikki se. Tokossa kun saa mokailla paljonkin ja silti on vielä tilaisuuksia pelastaa kokonaisuus ja päästä hyville pisteille, kun osasuorituksia on useita ja kesto pitkä. Agilityssä taas pitää olla täydellinen, vain nollatuloksilla on merkitystä, kaikki muu on turhaa.

Tuomari oli sama kuin eilen, ratakin yhtä mukava ja sujuva eikä ollut niin pahoja paikkoja kuin eilisessä. Tänään olikin ensimmäinen LUVA (luokanvaihtoon vaadittava nollatulos) lähellä, Lumes suoritti virheettömän radan. Yritin korjata kaikki eiliset virheet ja onnistuinkin siinä, mutta niiden hintana oli himppusen verran yliaikaa. Hyppy-puomi-hyppy-putkeen väli meni hyvin, mutta eilisen ylivauhdikkaan keinun seurauksena pysäytin putken jälkeen Lumekselta vauhdit pois, ettei se ryntää keinulle. Olin rataantutustumisessa kokeillut keinun alastulon pintaa ja se tuntui liukkaalta, joten pelkäsin Lumeksen luistavan siinä, jos menee vauhdilla, ja siten säikähtävän taas. Varmistelin siis tarkasti keinulle menon ja Lumes hieman epäröi, että tohtiiko tullakaan, kun muutuin niin kummalliseksi ja olin vieressä kiinni, joten hiipi hiljaa keinusta läpi, jossa tuhraantui sitten useampi sekunti. Jommalle kummalle seuraavista kahdesta hypystä meinasi pysähtyä, kun jotenkin epämääräisesti käskytin ja näytin suuntaa. A-hyppy reippaat ja hyvät, mutta sitten taas kului ylimääräistä aikaa, kun hypyltä hidastin Lumekselta vauhdit melkein nolliin, jottei hätäile keppien aloitusta niin kuin eilen. Pujottelu olikin hyvä, mutta reippaasta hidastuksesta johtuen rauhallisen tahtinen. Loppurata muuri-hyppy-putkeen-putkeen-putkeen-hyppy-hyppy-hyppy-hyppy menikin sitten taas loistavasti.

Ei liene epäselvyyttä, mikä palkinnoista oli eniten Lumeksen mieleen...

Jälkikäteen on tietenkin hyvä spekuloida, että ellen olisi hidastellut ja varmistellut Lumeksen menoa, ei meille yliaikaa olisi tullut vaan puhdas nolla, mutta toisaalta taas, olisiko kovemmalla vauhdilla selvitty radasta virheettä läpi? Viikon päästä kuitenkin taas uusi koitos ja jos siellä uskaltaisin antaa Lumeksen mennä rataa ilman varmisteluja ja katsotaan, mitä siitä sitten seuraa...