Kävin tänään koiranäyttelyssä katsomassa Lumeksen isäpappaa (Dagolas Bullero), olen aiemmin vain kuvista sen nähnyt. Ensin kävin kuitenkin tervehtimässä Jippoa ja omistajaansa (Jekkukin kyllä nähtiin), kun Jipon tunnistin netissä nähtyjen kuvien perusteella. Heiltä sainkin sitten tiedon, kuka kehän vieren henkilöistä sen isipapan omistaja on. Jori-iskä olikin kyllä todella rauhallinen koira! Vilkkautensa Lumes siis on ainakin perinyt Salla-äitinsä puolelta.

Jori-iskä ja Lumes, nallekarhu ja vieteripupu.

Paikalla oli myös Lumeksen velipuoli (sama isä) Kontioharjun Peetu, päässä on samaa ilmettä kuin Lumeksella.

Urosten kehien jälkeen jätettiin näyttelypaikka taaksemme ja käytettiin tilaisuutta (paikkakunnalla oloa) hyväksemme ja lähdettiin koirapuistoon, olisikohan tämä ollut kolmas koirapuistoilukerta Lumekselle. Saapuessamme puistoon, siellä oli 8kk ja 1,5-vuoden ikäiset nartut ja Lumes juoksi niiden kanssa hurjan onnellinen ilme naamallaan!

Jonkin ajan päästä puistoilemaan tulivat 9-vuotias sileäkarvainennoutajanarttu ja 5-vuotias kiharakarvainennoutajauros, oikein mukavanoloisia koiria nekin, ja Lumes oli vielä onnellisempi koiramäärän lisääntyessä.

Eikä tässä vielä kaikki, vaan paikalle saapui myös tuhti berninpaimenkoirauros (ja voi, miten pikkuiselta Lumes näyttikään sen rinnalla), jonka kanssa Lumes sitten leikkikin koko lopun puistossa viettämämme ajan, ja berni olisi tullut mielellään Lumeksen mukana lähtiessämme kohti kotimatkaa.

Nopeasti vierähti aika puistossa koirien menoja katsellessa, olin ajatellut olla vain hetkisen, mutta olimmekin kokonaisen tunnin, kun sattui näin mukavia koiria siellä samaan aikaan olemaan.