Ylös, ulos ja lenkille

Me koiranomistajat ollaan säänkestävää kansaa, eikö vaan? Tai ainakin me sellaiset koiranomistajat, joilla on säänkestäviä koiria?

Tässä tämän talven mittaan on pidellyt vielä kylmempää ja kylmää vielä pidempään, kuin viime talven mittaan. Ei ole ollut päivä eikä kaksi, kun pakkanen on huidellut yli -20 asteessa, viikko jos toinen ja kolmaskin siinä on vierähtänyt. Useampaan otteeseen kipusi pakkanen myös kolmeenkymppiin, ja ylikin, mutta uskotteko, että meidän tuli siinäkin kelissä ainoastaan kuuma!

Koirilta löytyi ihan omasta takaa korvanlämmittimet, villahaalari ja huopikkaat, mutta emännällä meni varusteurheiluksi - kerrospukeutuminen kunniaan. Jalkoihin normaalit sukat (ei ohuita kesäsukkia kuitenkaan) ja joululahjaksi saamani IceBug-kengät, joista minulla on malli Creek (parhaat talvikenkäni ikinä). Lumihankireissun ollessa tiedossa, lisään vielä nilkkasuojat ja pakkasen ollessa -25 tai enemmän, tulevat käyttöön myös mummon kutomat villasukat. Urheilukerrasto väliin (eli ns. pitkikset ja pitkähihainen aluspaita), mummon kutomat villasäärystimet ja tavalliset housut + villapaita sekä McKinleyn:n olkaimelliset toppahousut (löytö viime talven alerekistä, paras vaateostokseni aikoihin) ja ikivanha, kirpparilta ostettu, mutta lämpöisyytensä säilyttänyt toppatakki kera monta kertaa ympärikierrettävän kaulahuihin, kirpparilta löytynyt sekin aikanaan, ja päähän fleecevuorattu neulepipo (jossa lukee kids...) sekä huppu. Kätösiin vielä päällekkäin kahdet lapaset, luonnollisesti pienemmät, pitkävartiset alle ja suuremmat päälle, ja voin luvata, että kyllä tarkenee!

Pää kol...viidentenä jalkana

Lumes on saanut  pitkästä aikaa juosta pakkashangilla vapaana oikein urakalla, lähes päivittäin, ja hullupäisyyttäni välillä jopa teillä, joskin siitä jo ehdin luopua, kun tuli liikaa "mitä jos"-kysymyksiä mieleen. Ja kyllä se lähteekin aina hippulat vinkuen, mutta kutsusta tulee edelleen myös takaisin luokse ihan yhtä kovaa, tai vaihtoehtoisesti eri käskystä jää etäämmälle odottamaan, jotta Allun kanssa saavutamme sen. Useaan kertaan palaa käymään myös muuten vaan, tarkastamaan tilanteen. Mulla on ollut ajatuksena palkata Lumesta kuuliaisuudesta vapaudella, mitä kuuliaisempi se on vapaana, sitä enemmän se saa olla vapaana ja näin meillä molemmilla on kivempaa.

Usein osa vapaanaolosta on vierellä kulkemista varsinaisten vapaanajuoksupaikkojen välillä, jolloin "en jaksa" kytkeä Lumesta naruun vain hetkeksi. Se kehittää samalla hyvin itsehillintää, kun Lumeksen pitää malttaa kulkea rauhassa, vaikka tahtoisi vain painatella menemään. Mutta on se kyllä oikeasti mielettömän hieno tunne, kun voi luottaa koiraan, vaikka se kulkisi 50 metriä edellä/sivulla (usein kyllä paljon lähempänä) tai on yksin pihassa (jolloin kyllä vahdin sitä ikkunasta) ja on silti kuulolla ja tekemättä hölmöyksiä. Testattuna ovat hiihtäjät (kävelijät, pyöräilijät), kissat, linnut, hevoset, lumenkolaajat, koirat ja moottorikelkat (ja kaikki muutkin mööpelit), jotka jokainen jätetään rauhaan jopa silloinkin, kun en näe tilannetta (metsässä lähinnä välillä käy näin) enkä siten voi käskyttää mitään. Tämä on toisaalta aika hauska juttu sinänsä, koska narussa Lumes kyllä moikkailisi kaikki elävät, mutta vapaana taas sitä ei tee. Pihassa ollessaan saattaa haukahdella ohikulkijoille, ja juosta sen jälkeen ulko-ovelle päästäkseen sisälle "pakoon" haukkumista aiheuttavia tekijöitä.

Temputellen

Temppuja ollaan hieman harjoiteltu myös, ne ovat tuntuneet viime aikoina tokojuttuja motivoivammilta. Viereinen takajaloilla kävely on raskasta selälle, jonka vuoksi sitä ei tehdä kuin vähän aikaa kerrallaan. Aloitin perusasennosta käskemällä Lumeksen hyppäämään ylös, mutta väistin heti pois alta, jos se etujaloilla meinasi ottaa tukea kyljestäni, ja palkkasin vasemmasta kädestä samantien, kun se nousi oikein. Nyt pystyn jo ottamaan muutamia askelia eteen/taakse/oikealle Lumeksen seuratessa mukana, tällöin sallittua on nojaaminen minuun tasapainon tueksi. Tämä on kiva liike Lumeksesta ja se onkin alkanut tarjoamaan sitä välillä oma-aloitteisesti, mihin en tosin kannusta, koska muuten se alkaa lisäilemään sitä tokojuttujen sekaan ja se ei kuitenkaan ole tarkoitus.

Toisena on jalkojen välistä hyppy, tai tässä tapauksessa vielä pelkkä kulku, koska silmukan tekevä jalkani ei ole hyppykorkeudella. Tämän opetus tapahtui kosketuskepillä ohjaamalla, ja kosketuskepistä puolestaan kerroinkin jo joulun tienoilla. Mitään käskysanaa, tai hienommin sanottuna vihjesanaa, en ole tähän liittänyt, vaan jalkojen asento toimii vihjeenä halutusta toiminnasta.

Käsirenkaasta hyppy onkin jo ainakin vuoden vanha juttu, mutta ei ole aiemmin tullut kuvailtua sitä. Tässä edistyttiin naksutellen: naksu pään käännöstä renkaaseen, naksu päästä renkaassa, naksu päästä renkaan läpi, naksu jalan nostosta rengasta kohti, naksu jalan nostosta renkaan yli, naksu toisen jalan nostosta rengasta kohti jne.

Joulupäivien huviksi tuli opetettua Lumekselle kosketuskeppi ja johdettua sillä oheistoimintoja. "Oikeasti" kosketuskepin päässä kuuluisi olla pieni pallo, mutta eipä Lumes sitä tiedä, joten sille kelpasi kosketettavaksi yhtä hyvin pyykkipoikakin.

Idea on siis, että koira kuonolla (kirsulla) koskettaa kepin päätä ja oppii seuraamaan sitä, jolloin keppiä voi käyttää muissa opetuksissa apuna. Tavallaan kosketuskeppiä käytetään kuten kättä, näytetään koiralle suuntaa/kohdetta, mutta keppi on pidempänä kätevämpi (ei tarvitse kumarrella/kurkotella) ja myös käsiapua helpompi myöhemmin häivyttää pois.

 Onhan tämä siis sinänsä aika turha taito, kuten kaikki muutkin temput, mutta mitä enemmän koiraa opettaa, sitä paremmin sitä osaa opettaa ja sitä paremmin koira ottaa koulutusta vastaan. Tarjoaahan tälläinen hömppäkin kuitenkin koiralle jotain uutta tekemistä ja tulee samalla puuhailtua yhdessä jotain virkistävää, ja kaikki yhdessä tekeminen on plussaa suhteelle.

Lumeksesta keppi on kiva juttu.

Periaatteessahan kosketuskeppiä voisi käyttää esim. joidenkin tokojuttujenkin opetuksessa, mutta me keskitytään nyt vain tällaiseen humpuukiin, kuten tuolien alta kulkuun...

... ja toisen koiran alta kulkuun ...

... ja toisen koiran päältä kulkuun ...

Koskettavaa joulua siis!

Kun villi ja vallaton onkin väsynyt ja saamaton...

Niin siinä sitten kävi, että tehtiin Lumeksen kanssa tokodebyytti peruutuspaikalta (saatiin tietää pääsystä 5 päivää ennemmin) 15.12.2010. Tuomarina Piritta Pärssinen - ripeä (ei jorissut turhia liikkeiden välissä), asiallinen, pisteet perusteleva ja "armollisesti arvioiva" (jokainen pistemenetys oli aiheellinen, mutta jätti myös joitakin virheitä huomioimatta) - tykkäsin.

Kokeita edelsi vajaan kolmen viikon naksutinkoulutuskuuri - opetin Lumeksen pitämään maatessa päätä maassa (kiitos vaan vinkistä Lapikas-foorumin Varjo-nimimerkille). Lumeksellahan ei siis ole paikallapysymisen kanssa ollut ongelmaa, mutta se ei jaksa/pysty keskittyä itse asiaan 100% vaan pää kääntyilee, kiinnostuu naapurikoirista jne., jotka aiheuttavat levottomuutta ja sitä myöten välillä ininää (tahtoisi mennä, mutta ei saa). Tuon pää alas-vinkin sain jo syksyllä, mutta se tuntui silloin hankalalta opettaa + jotenkin väärältä vaatia vilkkaalta koiralta niin totaalista kieltoa ympäristön tapahtumiin reagoimisessa. Vaikeaahan se ei sitten ollutkaan, Lumes hoksasi jutun jujun muutamasta toistosta (autoin sitä ensin kädellä näyttämällä ymmärtämään, että pää pitää laskea maahan), yleisti sen jokaiseen maahanmenoon (vaikka ajatukseni olikin käyttää siihen käskyä) ja könötti kotona tyytyväisenä pää maassa monta minuuttia odottaen naksausta. Treenipaikalla sivuvaikutuksena tuli maan haistelu, josta Lumes ei aiemmin ole ollut yhtään kiinnostunut, mutta paikallaolot rauhoittuivat selvästi - se laski omaehtoisesti päänsä maahan, vaikka olin 30 metrin päässä ja sen edessä treenattiin agia.

Neljä päivää ennen koetta pidettiin tehotreenejä pää alas-paikkamakuusta, niistä kolmena käytiin hallilla ja koetta edeltävänä iltana oli vielä agivalmennuskin. Koepäivänä Lumes oli mukana töissä, käytiin irtolenkillä metsässä, mentiin kisapaikalle tuntia ennen, harjoiteltiin sielä lisää jne., jottei se olisi liian innokas ja näin varmisteltiin paikallaoloon sopivaa mielialaa.

Luoksepäästävyys ja hyppy menivät juuri niin kuin ollaan harjoiteltu, niistä ei moitteen sanaa Lumekselle tai itselleni. Paikkamakuuseen sai myös olla täydellisen tyytyväinen, vaikka se ei pisteiden valossa huippusuoritus ollutkaan, mutta hei, Lumesta ei kiinnostaneet laisinkaan naapurikoirat tai mikään muukaan ympäristössä, se piti päänsä alhaalla ja - haisteli - mutta oli rauhallisempi kuin kuvittelinkaan. Tyytyväisyyttäni kuvastaa se, että koko paikallaoloajan ajattelin mielessäni "haistele vaan, haistele vaan, haistele vaan, kunhan et kiinnostu muista". Treeneissä olen voinut kieltää haistelun, jolloin Lumes on painanut päänsä maahan, mutta nähtävästi ilman kieltoa se ei sitä lopeta ollenkaan (ja tuossa kohden oli ilmeisesti jotain herkullisia narttutuoksujakin, kun hieman myös nuoli lattiaa). Kaikki muut liikkeet olivatkin sitten jotain ihan kamalaa, tai siltä se ainakin tuntui. Lumes oli väsynyt väsyttämisistä eikä jaksanut olla normiskarppina vaan hidasteli ja haahuili, jonka vuoksi en liikkeiden välissä seuruuttanut sitä, kuten suunnitelmana oli ollut ja mölleissä olen tehnyt, vaan annoin sen olla vapaalla, jottei väsyisi enempää, mutta ei sekään oikein ollut hyvä ratkaisu.

Niin joo, liikkeenohjaaja oli Lumeksesta tosi ihana ja olis välttämättä tahtonut useassa kohtaa käydä sitä tervehtimässä. Liekö sitten vaikuttanut se, että liikkuri oli mies ja niitä harvemmin treeneissä näkyy, koska ei Lumes naisiin noi reagoi, on varmaan sitten vaan niihin tottunut ja olemaan neutraali.

Luoksepäästävyys 10 Innokas Lumes oli ja peppu heilui maassa, mutta pysyi istumassa.

Paikalla makaaminen 6 Ennen liikkeen alkua kysyin koirakoiden etäisyydestä, että onko se kolme metriä (en olisi itse edes mahtunut pitkälleni makaamaan niihin väleihin ja olen sentään vain 170cm), oli kuulemma suunnilleen, mutta mun vasemmalta puolelta käskettiin kuitenkin pikkasen etäämmäs seuraavaa. Mun mielestä vaan 2m tai alle ei oo lähellekään noin kolmea metriä... Ei sillä, että se olisi Lumeksen suoritukseen vaikuttanut, mutta säännöt on tehty noudatettaviksi kaikille osapuolille, ei vain kisaajille. Maahanmeno, paikallapysyminen ja takaisin perusasentoon nouseminen - ei huomautettavaa - koko muun ajan vaan haisteli ja haisteli eli ei keskittynyt suoritukseen (ja vissiin ihan pikkasen inisi), josta pistevähennykset. Paikallaolossa olikin tuomarin tiukin linja, vähänkin jos koira vilkaisi muualle kuin ohjaajaan, laski 10:stä 9:ään.

Seuraaminen kytkettynä 9 Sanoin liikkeenohjaajalle "kyllä", niin Lumes löi maihin, mutta tämä ei vaikuttanut pisteisiin, toisin kuin ajoittainen liika tiiviys, pienet hypähtelyt ja viimeinen täyskäännös.

Seuraaminen taluttimetta 8 Samat virheet kuin edellä ja lisäksi lopussa Lumes haahuili, jonka olisi lopettanut, jos olisin tajunnut hetkeksi lyhentää askelta, mutta en tajunnut. Lopun perusasentoon avustavasta jalanliikkeestäni ei mennyt pisteitä pois. Kasi oli kyllä aika armelias numero tästä kaameudesta, itse olisin antanut korkeintaan seiskan.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 Olisi saanut mennä nopeammin maahan ja perusasentokäskyssä itse nytkähdin jotenkin (, jota olen videolta yrittänyt vahdata, mutta en vaan näe). 

Luoksetulo 9 Just ennen sivullekääntymistä nuuskaisi maata.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 Olis saanut pysähtyä ja varsinkin nousta takas perusasentoon ripeämmin.

Estehyppy 8,5 Pysähtymis-käsky voimakas ja siitä huolimatta Lumes kääntää vielä takaosaansa, väistää toisella etujalalla, kun menen viereen.

Kokonaisvaikutus 9 Ilman liikkeiden välistä haahuilua olis ollut 10.

Pisteet 167/200 sij. 5/9

Muistettavaa/treenattavaa: Liikkeiden välissä seuruutetaan oli koira väsynyt tai ei, paikkamakuusta haistelu pois, seuraamisissa tarvittaessa tilapäinen (1-2) askeleen lyhennys, seuraamisten aivastelu ja hypähtely pois, asentovaihtoihin lisäripeyttä, ei mitään nytkähtelyjä käskyjä annettaessa.

Keväällä mennään sitten suorilta avoimeen luokkaan, johon pitää piilopaikallamakuu ryhmässä harjoitella (yksin osaa jo) ja luoksetulon pysäytys pitäisi seisoa eikä maata, kuten Lumes mielummin tekee. Muu onkin valmiiksi reilassa.

Lähtökohta

Lumes tykkää ihan kaikenlaisista tavaroista eikä vierasta mitään materiaaleja, ottaa suuhun ja kanniskelee, joten noutoa oli tältä pohjin helppo lähteä opettamaan. Lumeksen ollessa aivan pieni (loppukevät), lisäsin kiinnostusta kapulaan (joka meillä on muovinen johtokela) antamalla kapulan suuhun ja vaihtamalla sen samantien leluun, jolla hetki leikittiin. Kokeilin myös namien avulla, mutta silloin Lumes ei ottanut mitään tavaraa suuhun, jos huomasi ruuan, joten lelu toimi paremmin.

Loppukesästä palattiin uudestaan kapulan pariin, Lumes otti sen kerran, mutta sitten alkoi haluttomaksi. Kokeilin leluja, nameja, vapaaehtoisuuttaa ja pakkoa, mutta ei halunnut kapulaa. Mietin, mistä asiasta Lumes innostuisi niin paljon, että pitäisi kapulasta, vaikka pakolla (eli nätisti avaan Lumeksen suun ja laitan kapulan) joutuu ottamaan sen. Mieleen tuli ulos (takapihalle) pääsy, se on Lumeksesta huippua. Laitoin kapulan Lumekselle suuhun ja samantien annoin luvan sännätä ulos avonaisesta takaovesta kapula edelleen suussa. Menin perässä, kutsuin Lumesta ja vaihdoin kapulan leluun. Kaksi kertaa näin ja Lumes jo aivan hyppi saadakseen kapulan suuhun ja siitä lähtien on ottanut sen taas hyvin mielellään ihan itse.

Noudon loppuasennon harjoitukset

Noutamista lähdin opettamaan Lumekselle takaperoisesti, eli ensin tulee loppuasento ja vasta ihan viimeisenä kapulan nouto, väliin mahtuu vielä monta eri vaihettakin. Ideana siis se, että noutokäsky tarkoittaa yksinkertaisesti vierellä istumista kapula suussa ja kaikki muu toiminta on vain siihen pyrkimistä. Perinteisesti noutokäskyn merkitys koiralle on "juokse kapulan luo, ota se suuhun, palaa ohjaajan luo ja mene viereen istumaan", monta ajateltavaa vaihetta siis sen yhden sijaan. Samaan tyyliin Lumeksen kanssa etenen myös seuraamisessa ja luoksetulossa, nekin ovat vain siihen loppuasentoon pyrkimistä.

Tarkoitus on edetä hitaasti ja huolella, eikä sitä edistymistä kovin nopsaan voi tapahtuakaan, kun harjoitellaan ihan liian vähän. Kauaahan siinä ei menisi ottaa joka päivä paria kapulanpitoa, mutta kun ei vaan tule otettua. Laiska treenaaja kärsii laiskuutensa seurauksista... Sitten joskus, kun tätä ensimmäistä vaihetta on harjoiteltu riittävästi, lisätään käsky, ja kun käskyn kanssa on harjoiteltu riittävästi, aloitetaan kapulan kanssa hakeutuminen perusasentoon jne.

Lelupalkka on ollut noutoharjoituksiin paras, namista Lumes ei tässä yhteydessä kiinnostu riittävästi (täytyy olla kunnolla innostunut, eli hienosti sanottuna korkea viretila, mutta tykkään mieluummiin käyttää tuota innostunutta) eikä namilla palkkaaminen onnistuisikaan samoin, kuin lelulla (kainalosta pudottaminen + leikki perään). Kapulan näkemisestä Lumes innostuu aina (sehän tietää lelun saamista) ja ottaa sen mielellään, joskus tosin miettii ihan hetkisen, kuten videolla toisessa otossa. Normaalisti sillä ei ole väliä, mihin kohtaan Lumes istuutuu, mutta videolla korjaan paikan, että näkyy kunnolla kuvassa.

Kapulan nostotreeniä

Kapulan ottamista treenaillaan erikseen naksutin apuna, koska valmiissa noutoliikkeessähän koira kumminkin joutuu ottamaan kapulan itse maasta. Tämä on vähän niin kuin vahvistusta sitä tulevaa varten, että se kapulan otto maasta olisi tuttu juttu silloin. Ihan muutaman kerran vasta on tehty tätä naksuttumella ja siksi pari ensimmäistä naksua saakin ihan vaan kapulan keskiosaan kohdistuvasta kiinnostuksesta. Tuota aion jalostaa vielä niin, että jossain vaiheessa joka kapulan otosta ei tulekaan naksua, ainoastaan ottaessa kiinni ihan keskeltä kapulaa. Se on kuitenkin se paras ja oikea kohta pitää kapulasta kiinni ja varsinkin kun siirrytään pk-puolen painaviin (1kg vai oliko enemmänkin) kapuloihin, korostuu oikea kohta otteelle, ettei kapula mene vinoon ja tee hommaa hankalaksi.

Kotinouto

Syksyllä Lumes hoksasi puoli-itsestään, mitä noutaminen on, toki se aiemminkin on tavaroita luokse tuonut, mutta käskystä ei ole hakenut. Tavararoiden ottaminen, kantaminen ja tuominen ei olekaan meille mikään ongelma vaan aika helppo juttu, mutta kisamuotoiseen suoritukseen siitä on vielä matkaa. Kotinoudossa ei niin ole väliä, millä tyylillä ja vauhdilla nouto tapahtuu, kunhan se tapahtuu. Videolla Lumes tarjoaa joka väliin maahanmenoa, kun sitä on nyt paljon treenailtu uudella tyylillä, mutta kun en huomioi niitä tässä, niin jäävät tuohon peppupystyssä vaiheeseen.

Tässä vielä video Lumeksen noutotouhuista. Kokeilin ensimmäistä kertaa yhdistellä useampia videoita yhdeksi pätkäksi ja lisätä mukaan musiikin (esittäjä kerrottu videon lopussa), johon siihenkin olen saanut luvan, kuten kaikkiin toisten ottamiin kuviin ja videoihinkin.

Oli eilen puhetta naksutinkoulutuksesta, joten kuvasin sitten videon Lumeksesta ja oppimisesta naksuttimen avulla tavoitteena saada koira menemään pesuvatiin (entinen kanin vessalaatikko). Olisihan se helppo vain nostaa sinne, mutta mikä temppu se sitten olisi? Tai jos kerta koiran pitää itse mennä, niin miksei houttelisi sitä sinne, pääsisi nopeasti lopputulokseen? Mutta naksutinkoulutuksessa onkin ideana, että koiran täytyy itse hoksata, mitä siltä halutaan, ja jos sitä mennään ohjaamaan, niin se idea vesittyy sitten siinä.

Videota kuvattaessa lähtötilanne oli se, että Lumes tiesi jo, että tekemisen kohde on pesuvati. Olin edellisenä päivänä sille muutaman kerran jo naksutellut kiinnostuksesta pesuvatia kohtaan. Tässä on nyt siis ensin naksun kriteerinä yksi jalka pesuvadissa (vahingossa tulee yksi naksaus kahdelle jalalle). Vaihtaessani vaatimuksen molempiin etujalkoihin, Lumes miettii hetken ja katsoo mua, että miksi yhdestä jalasta ei saanutkaan naksua ja maksua, jonka jälkeen kokeilee jotain muuta (eli toisenkin etujalan nostamista pesuvatiin) ja siitä taas tuleekin naksu, joten jatkaa siten.

Lumekselle naksutin on jo tuttu asia ja se tietää, että omasta käytöksestä riippuu naksun saanti, joten se hoksaa nopeasti mitä milloinkin halutaan ja myös ehdottaa uutta käytöstä jos edellinen ei tuottanut tulosta. Tämän vuoksi pystyn etenemään esim. tuossa pesuvatiin menossa nopeammin kuin vasta naksuttelun parissa aloittanut koira, joka ehkä vaatii paljon useamman toiston per kriteeri.

Jokaisen naksauksen jälkeen Lumes tulee hakemaan makupalan (sillä naksaushan tarkoittaa "makupala tulossa") ja siksi hieman poistuu kameran edestä. Seuraavaksi täytyisi saada toinen takajaloistakin pesuvatiin ja lopuksi vielä toinenkin, jolloin koko koira on siellä.

Kumarra

Kumartamisen Lumes oppi vahingossa kesäkuun alussa. Tarkoitus oli tehdä luopumisharjoituksia, mutta passivoitumisen sijaan Lumes aktivoituikin siitä ja meni tähän kumarrusasentoon. Siitä se sitten lähti, aina kun laitan käden nyrkkiin Lumeksen eteen, se kumartaa. Allulle opetin erikseen pään laittamisen maahan, peruskumarruksessa se on ylhäällä, mutta Lumes ensimmäisestä kerrasta lähtien kumarsi kuono maassa kiinni, joten olkoot niin.

Keilaus

Tänään oli vasta toinen keilauskerta, joten vasta kahdella keilalla mennään. Opetus tapahtuu naksuttimen avulla näin, koiran aktiivisuuden mukaan tosin pitää edetä ja helpottaa kriteereitä, jos koira ei pysy kärryillä:

- Ensin yksi keila pystyyn ja naksaus (ja nami aina naksun jäljeen), kun koira koskee siihen kuonolla.
- Tämän sujuessa naksu tulee vasta koiran tökättyä keilan kuonollaan kumoon.
- Kun yksi keila kaatuu sujuvasti useamman kerran, lisätään käsky, joka sanotaan juuri koiran kaataessa keilaa ja sen jälkeen naksaus. Tätä toistetaan niin monesti, että koira yhdistää käskysanan keilan kumoon tökkäämisen.
- Koiran kaataessa yhden keilan käskystä, lisätään toinenkin keila, jolloin naksu tulee vasta koiran kaadettu molemmat keilat.
- Kahden keilan kaadon sujuessa lisätään taas yksi jne.

Peukku (kuvaan tuli ihme viirut Lumeksen silmien kohdalle)

Peukku-tempussa Lumes käskystä koskee kuonollaan esillä olevan käden peukaloa. Aluksi pidin muut sormet nyrkissä ja vain peukku oli pystyssä, vein käden Lumeksen kuonon eteen eikä se oikein muuta voinut kuin koskea kuonollaan peukalooni ja siitä tuli heti naks. Yksinäisen peukalon koskettamisen sujuessa, lisäsin käden ja Lumeksen välistä etäisyyttä sekä avasin muut sormet nyrkistä. Taas naksaus tuli peukaloon koskettamisesta. Jonkun ajan päästä lisäsin käskyn mukaan Lumeksen juuri koskettaessa peukaloa ja tätä harjoiteltua temppu olikin opittu ja vaihdoin naksun sanalliseen kehuun.

Halutessaan tätä temppua voi jatkaa opettamalla samaan tyyliin koiralle muutkin sormet.

Pyydä

Pyytämisen Lumes on osannut jo kauan, joskaan tasapaino ei vielä ole kehittynyt Allun tasolla ja pyytäminen on vähän horjuvaa.

Kyljelleen kierähtäminen sujuu käsiavustuksella Lumeksen maatessa valmiiksi, istumisestakin kierähtää jo toisinaan kyljelleen. Lopullisena tavoitteena olisi kyljelleen kierähdys suoraan seisomasta.

Itsensä ympäri pyöriminen vastapäivään sujuu hyvin käsimerkistä, vaihtelevasti käskystä.

Molempia tassuja annetaan, tosin vielä ei ole ihan selvillä se, että vasen käsi-oikea tassu ja oikea käsi-vasen tassu, vaan väärääkin tarjotaan.

Ontuminen (kävely toinen etujalka ylhäällä) on harjoittelussa, Lumes periaatteessa osaa sen, mutta tarvitsee vielä käden ylhäällä pidettävän tassun tueksi.

Pusu annetaan "käskystä" sekä posken kääntämisestä Lumeksen puoleen. Tämä on naksulla opetettu.

Jalkojen välistä pujotellaan sekä kävellessäni eteen- että taaksepäin. Tämä on opetettu namikädellä ohjaamalla kulkemaan jalkojen välistä ja vähitellen lisätty askeleita.

Kahdeksikon kiertäminen jalkojen välistä seisoessani paikoillani sujuu sekin useampi kierto peräjälkeen, opetettu samaan tyyliin namilla houkuttelemalla kuten pujottelukin.

Puntarille itse asettumista opeteltiin tänään ensimmäistä kertaa ja Lumes pääsi siihen asti, että molemmat etujalat ovat puntarilla ja nostaa takajalkaakin siihen.

Naksuttelulla houkuttelin käytöksen esiin, ensin yksi etutassu ja sitten toinen, tämä olikin vielä helppoa. Seuraavaksi pitäisi saada toinen takajaloista myös puntarille ja se onkin vähän hankalampaa saada hoksatettua. Pitäisi ehtiä naksauttamaan aina silloin, kun molemmat etujalat ovat vielä puntarilla ja toinen takajalka nousemassa, mutta jos odottaa liian kauan (siis jotain sekunnin liikaa) niin etujalatkin ovat jo lähteneet liikkeelle. Ajoitus on siis tärkeä. Avustamalla (estämällä poistumisen puntarilta) saisi nopeammin tämän opetettua, mutta haluan Lumeksen itse hoksaavan ne takajalatkin mukaan. Taidetaankin mennä harjoittelemaan samaa pesuvadilla, jossa helpommin pysyvät kaikki jalat sisäpuolella, kun on reunat ympärillä.

Käsistä tehdyn renkaan läpi hyppääminen oli Lumeksen mielestä vähän outo juttu aluksi ja sivusta vaan tahtoi kulkea, mutta kylläpä sekin saatiin ymmärrykseen, että mikä on haluttu "reitti" ja mikä ei. Naksuttimen kanssa mennään taas...

- Tein käsistä renkaan ihan maantasoon ja naksutin oli siis mukana renkaassa toisessa kädessä. Naksu (ja maksu kuuluu aina mukaan) aina, kun Lumes laittoi päänsä renkaan viereen ja sitten vähän läpi.
- Naksu aina, kun pikkasen nostaa jalkaa rengasta kohti.
- Naksu siitä, kun yksi jalka nousee renkaan läpi.
- Odotetaan, että koira menee puoliksi renkaan läpi, eli etujalat läpi ja naks. Todennäköisesti koira nyt jo menee kokonaan renkaan läpi, mutta vahvistetaan silti ensin sitä, että etuosa on läpi.
- Naksaus sitten, kun koira on takajalkojaan nostamassa läpi ja siinäpä se sitten oikeastaan onkin. Tämän jälkeen voi alkaa nostamaan korkeutta siihen, että koira hyppää renkaasta, alkuharjoittelussa riittä ihan läpikävely.

Eilen tein Lumekselle toisen jäljen tähän pihanurmelle melkein ojanreunan viereen, kuvittelisin, ettei siitä ole muita kulkenut. Pituutta tuli ehkä joku 40 metriä ja annoin vanheta taas puolisen tuntia. Vein Lumeksen jäljen alkuun ja se selvästi havaitsi sen ja laski kuonon maahan haistellakseen. Naksuttimen ja taskusta antamieni makkaroiden kanssa taas mentiin. En vain osaa sanoa, että tajusiko Lumes tämän jäljestyksen näin nopeasti vai huijaako se mua kulkemalla kuono maassa? Huomaako sen selkeästi, kun koira jäljestää vai voiko se tosiaan näyttää siltä, että kulkisi vain kuono maassa kiinni? Kyllä se oikeaa kohtaa nurmella kulki jäljen loppuun, mut silti vähän epäilyttää.

Lumes osaa uuden tempun. En ole varsinaisesti tarkoituksella sitä opettanut, vaan harjoitellessamme luopumista Lumes itse tarjosi sitä temppua ja tekee sen nyt joka kerta luopumisharjoituksissa. Otan avonaiselle kämmenelle ruokaa ja laitan käden Lumeksen eteen. Lumes meinaa napata ruuat, mutta suljen kämmenen, jolloin Lumes turhautui ja teki "kumarruksen" eli se koirien leikkiinkutsuasento peppu pystyssä ja etuosa maassa. Ensimmäisen kerran jälkeen on aina tehnyt tuon ja jos en heti ekasta kumarruksesta anna niin kumartaa uudestaan. Pitäisikin ottaa video siitä.

Eilen pikkuisella tuli 4kk täyteen ja otin iltasella pari räpsyä, yksin kuvaaminen ja koiran asettelu ei vain ole helpointa, joten ei niin laadukkaita kuvia tullut. Häntää Lumes ei tahtonut paikalla seistessä pitää ylhäällä.

Lumeksen kanssa harjoitellaan päivittäin samoja, muutamaa juttua yhdellä aterialla. Lumes on innokkaasti mukana, koska ruoka on hyvää, ja tuntuu omaavan hyvän keskittymiskyvyn. Video ei varsinaisesti ole kunnon harjoitustuokio vaan ihan kuvaamista varten tehtiin muutama juttu. Lumes on juuri saanut uutta ruokaa ja niitä pureskellaankin kunnolla, joten tekeminen ei ole ihan niin yhtäjaksoista kuin pitäisi. Normaalisti kyllä kehun Lumesta ja osaan "liikkeistä" liitän sanallisen käskyn mukaan, mutta videosta halusin ihan hiljaisen. (Ja itselläni on pipo päässä, koska olen sairaana ja siksi on sisälläkin välillä kylmä olo.)

Naksuttimella ollaan otettu katsekontaktia ja kosketusalustaa. Kontaktissa olen naksauttanut ensin pikaisesta vilkaisustakin (on muuten vaikeaa saada naksaus juuri oikeaan kohtaan) ja nyt pikku hiljaa olisi pyrkimys lisätä katseen kestoa. Alustan kanssa vahvistin ensin sinne päin katsomista, sitten alustan suuntaan liikkumista ja lopulta alustaan koskemista, nyt vaihdellaan alustaa eri etäisyyksille ja paikkoihin. Videolla vain kosketusalusta.

Muiden juttujen opiskelu suoritetaan suoraan nameilla. Istuminen, maahanmeno, pyytäminen (istuessa etutassut ilmaan), pyöriminen (seisoessa itsensä ympäri) ja tassujen antaminen (vasen käsi-oikea tassu, oikea käsi-vasen tassu) sujuvat jo ilman avustavassa kädessä olevaa namia, kyljelleen kierähtäminen vaatii vielä välittömän namin mukanaolon. Pusukin jo annetaan. Paikallaan pysyy "ooppa siinä"-kehoituksesta. Videolla vain istu, maahan, pyydä ja kierähdys.

Näiden alustusten jälkeen voi sitten katsoa sen videonkin. :)

Harjoittelussa tänään oli naksuttimeen opetus, vai miten se pitäisi sanoa, ehdollistuminen? Siis naks ja nami-kaavaa. Ei tainnut Lumes vielä ihan ymmärtää seuraussuhdetta naksauksen ja namin välillä, mutta seuraavana päivänä taas jatketaan. Osan tokojutuista, tempuista ja jäljestyksen olen näin alustavasti ajatellut naksuttimen avulla opettaa.

Ensimmäistä temppuakin harjoiteltiin ja Lumes tajusi jo, mitä pitää tehdä tietyn käsimerkin nähdessään. Vielä on namikin kädessä ja etutassut tukeutuu käteen, eikä käskysanasta ole tietoakaan, mutta itse temppu on nyt tajuttu.

Istumista ja maahanmenoakin harjoiteltiin makupalakäsiavusteisesti, mutta eivät suju vielä niin hyvin kuin tuo "kurre".

Iltaruuan Lumes sai jäljen muodossa, levitin vedessä turvotetut murot (kuivaruoka) kolmisen metriä pitkäksi vanaksi, josta Lumes sai ne haistellen syödä. Mitään oikeaa jälkeä en tähän tehnyt vaan oli pelkästään tämä ruokajälki.