Olo on hieman haikea, marraskuun alussa alkanut hallikausi päättyi tänään. Koko talven on kyllä tokoiltu ulkosallakin, mutta agilityharrastuksen kannalta halli oli ihan ehdoton, ja tulipa siellä tokoiltuakin siinä sivussa.

Olin suunnitellut valmiiksi agiradan, jossa harjoituksena muutama tietty ohjauskuvio, mutta hallissa olikin muutama este (puomi, kepit, 2 x putki) jäänyt kentälle joidenkin muiden treenien jäljiltä, joten päätimme hyödyntää niitä ja kehitellä loppuradan sen mukaan. En ole vieläkään saanut aikaiseksi ladata koneelle oikeaa agility-suunnitteluohjelmaa, joten on edelleen tyytyminen ankeisiin paint-piirroksiin. Mittasuhteet ovat niissä aivan vinksallaan (kuvista saa paremmin osviittaa), mutta suunnilleen saa kuitenkin selville, millainen harjoitus oli.

Rata alkaa ihan helposti, mutta haasteena on loppupuolella estevälit 7-9, joilla koiran tulee irrota hyvin ohjaajasta. Virallisissa kilpailuissa ei hyppyä taideta koskaan sijoittaa puomin alle (ehkä jollain suurella koiralla voisi tulla ahdastakin hypätä siellä) ja meilläkin ajatuksena oli sijoittaa sinne pussi (molemmat putket kun olivat jo käytössä), jota emme löytäneetkään, joten hyppy toimi sitten siellä suunnan johdattajana.

Kepeiltä pituudelle Lumeksella oli ihan liian hidas vauhti, mutta pystyi silti juuri ponnistamaan pituusesteestä yli. Puomin alle Lumes irtosi hyvin, mutta ohitti hypyn 7 mennen suoraan hypylle 8. Hyvää etenemistä kannustaakseni jatkoin radan loppuun enkä välittänyt seiskan ohituksesta (ohjaajan mokahan se oli eikä koiran), Lumes meni reippaasti putkeen ja siitä sujuvasti viimeiselle esteelle puomille. Sai kehut ja palkat, jonka jälkeen otettiin hankala kohta uusiksi lähtien renkaan takaa matkaan. Se sujuikin paremmin ja väli 7-9 meni nyt juuri suunnitellusti.

Tässä ohjausvirhe tapahtui, Lumes joutuu renkaalla katsomaan ohjetta seuraavaan suuntaan, koska käteni ei ole sinne ohjaamassa vaan koukistettuna juoksuni tahtiin (näkyy koko kuvasta). Liian myöhään antamani ohjaus sai Lumeksen hämilleen, ja vaikka se silti lähti osoittamaani suuntaan, ei se hoksannut hyppyä.

Puomilla ravaillaan, onneksi yhä useammin myös laukataan.

Uusintayrityksen renkaalla ohjaus on mukana ajoissa, eikä Lumeksen tarvitse vilkuilla minuun, vaan suorilta jatkaa matkaa.

Seuraava radan pätkä oli sinällään yksinkertainen, mutta hypyn 6. jälkeen tekemäni puolen vaihto Lumeksen edessä (sen ollessa vielä välillä 5-6) hämmensi sitä ja ensimmäisellä yrityksellä Lumes meni pituudesta ohi ollessani liian kaukana sen edellä (heikentää motivaatiota). Toisella yrityksellä tein puolen vaihdon liian lähellä esteen 6 takana, jolloin Lumes ei tohtinut hypätä, vaan pysähtyi esteen eteen. Kolmannella yrityksellä sijoituin oikein ja esteet 5-7 suoritettiin sujuvasti.

Vauhdikas pituus

Lopuksi kokeilin viime kerran (jolloin Lumes intoutui suuresti saadessaan mennä agia kaverini kanssa) innoittamana radanpätkälle putki-hyppy-hyppy-pituus-putki-rengas Lumekselle radan loppuun palkaksi kaveria kera lelun. Johan innostui! Sama pelkillä kepeillä, vauhtia roimasti lisää, keskittyi silti hyvin. Täytyy varmaan kisoihin rekrytoida aina joku kiva tyyppi tuomaan Lumekselle lisäpotkua vauhtiin.

Ihan viimeiseksi pikkasen tokottelua ja vähän hömppäilyäkin, huomatkaa Lumeksen hienot seuraamispaikat kolmeen eri tyyliin.

Kesän treenejä odotellessa...

Kotimatkalla nähtiin kurkia, ja pitihän sitä pysähtyä niitä kuvaamaan, kun kerrankin oli kamera matkassa ja linnutkin lähietäisyydellä. Komeita ovat!

Maanantaina satoi ja olin laiska enkä halunnut mennä treeneihin kastumaan. Koiriahan sade ei haittaa.

Torstaina oli pakkasta -8 ja olin laiska enkä halunnut mennä treeneihin palelemaan, joten päätin pakkasrajaksi itselleni -5. Koiriahan pakkanen ei haittaa.

Tänään ei satanut eikä ollut liikaa pakkasta ja oli sitä paitsi hallitreenit, joten sinne mentiin. Ensin agia, jolla suurin virtapiikki Lumekselta pois, sit pientä tokoilua. Suunnitelmaa en taaskaan ollut tehnyt, mutta siitä huolimatta pystyin tekemään harkitut treenit ajatuksen kanssa enkä sovellellut mitään. Kaikkia juttuja ei suinkaan tehty yhteen putkeen vaan Lumes oli välillä kevythäkissä huilimassa ja Allu pääsi toimimaan.

Agility

Pari kertaa Lumes läpi putkesta, jossa alku oli mutkalla. Nyt ei junnannut yhtään, kuten viimeksi, vaan juoksi suorilta läpi. Tähän asti Lumes on mennyt vain yksittäisiä esteitä, nyt otin ensimmäistä kertaa kahden putken sarjan eikä mitään valittamista, erinomaisesti Lumes sujahti toiseenkin putkeen ja vasta sieltä ulostullessaan ajatteli palkkapalloa, joka aina lentää ulostulon jälkeen.

Kolme kertaa mentiin putket niin päin, että molemmat oltiin kohdassa 1 keltaisen putken suuaukolla. Lumes sisään keltaiseen putkeen (1) ja itse siirryin kohtien 2 ja 3 väliin valmiina ohjaamaan Lumeksen punaiseen putkeen kohdasta 3. Muutama askel nelosen suuntaan ja pallon heitto sieltä ulos tulevalle Lumekselle.

Sama homma samat kolme kertaa vastakkaiseen suuntaan eli sisään ensin nelosesta ja sitten toiseen putkeen kakkosesta.

Pussin Lumes on mennyt viimeksi joskus kesällä eikä nyt mennyt sinne suorilta, joten heitin pallon edelle. Pallon perässä mentyään muisti taas jutun nimen eikä ollut mitään ongelmia mennä ilman sitäkin.

Puomin yli kolmesti, alkukontaktin ohjaan kädellä ja loppukontaktille hidastan vauhdin käskyllä, Lumes kuuntelee hyvin.

A-este yhden kerran, vauhdikkaasti menee. Tästä voi pitää nyt taukoa tammikuun yli.

Keinulla Lumes kävi muutaman kerran, reippaasti menee. Painopisteen vaihtokohdassa pyydän pysähtymään, lasken keinun alas, syötän Lumekselle namin, ohjaan alas kontaktin kautta ja avot.

Tokoilut

Perusasentoon tuloja, yhden askeleen ottoa eteen/oikealle, molemmat narufrisbee palkalla kainalosta. Lumes innokas ja tarkkaavainen. Olen päättänyt jättää seuruupätkät pois ja jatkaa nyt tuolla askel kerrallaan linjalla, kun Lumes osaa istua pysähdyksissä. Siitä aletaan pidentämään kahteen askeleeseen, kolmeen jne. Tulee aina huolellisesti eikä mahdollisuuksia epätarkkuuteen kuten pätkissä.

Muutama liikkeestä maahanmeno käsiavustuksella ja samantien seuraavalla vapautuksella lelulle.

Istumassa odottelua ja luokse tulemista. Itse suoritettua luoksepäästävyysharjoittelua: Lumes istumaan, itse pari metriä sen eteen ja useita kertoja kävin katsomassa hampaat, palasin eteen, katsoin hampaat, palasin eteen... Välillä palkkasin namilla. Istui oikein kauniisti.

Hyppyä muutama toisto. Lumes lähti joka kerta ensimmäisestä käskystä, tämähän alkaa sujua erinomaisesti! Vielä jokusen kerran vahvistetaan perässä lentävän pallon kanssa ja sitten pallo alkaa satunnaisesti tulla vasta Lumeksen ollessa jo toisella puolella.

Moneen otteeseen olen suunnitellut tekeväni toimintasuunnitelmaa Lumeksen treenejä varten, ettei se menisi siihen, että tehdään mitä mieleen juolahtaa. Tavoitteellisen treenaamisen toteuttamiseen tarvitsisi myös ne tavoitteelliset suunnitelmat kokonaisuutena ja erikseen jokaista treenikertaa varten. Nyt se on sitä, että treeneissä vasta mietin, mitä tehtäisiin, mutta silloinkaan en ajattele sitä, miten tehtäisiin, millä tavoittein jne. Edistymistä tapahtuisi nopeampaan tahtiin ja sen kehitystä olisi helpompi seurata, jos olisi aina valmiiksi mietittynä mitä, miksi ja miten tehdään ja mitä tavoitellaan sillä tekemisella.

Tuli vaan taas siellä treeneissä tänään mieleen, hallipäivä oli.

Seuraamista en nykyään harjoittele ollenkaan muualla kuin treeneissä, ihme, ettei edisty... Pitäisi vaan ottaa joka päivä se pienikin pätkä kotona, että saisi vietyä sitä eteenpäin. Eikä saisi hallissa ottaa seuraamista Lumeksen ekalla vuorolla, koska on liian innokas silloin keskittymään niin tarkasti kuin siinä pitäisi.

Hyppyä harjoitellaan pallon kanssa, Lumes lähtee (tai tarkoitus olisi, että lähtisi, ei lähde vielä aina) perusasennosta hypylle käskystä ja sen ollessa juuri hyppäämäisillään, heitän pallon perään (tai edelle oikeastaan). Käsiavulla (heitto käskyn kanssa yhtäaikaa) saisi Lumeksen lähtemään aina ekasta käskystä, nyt on välillä vähän epävarma, että saako mennä. En halua kuitenkaan ylimääräisiä apuja käyttää, kun periaatteessa se onnistuu ilmankin ja jossain vaiheessa pitäisi kumminkin jättää se käsiapu pois.

Helpommin hyppäisi varmaan myös, jos oltaisiin lähempänä estettä, mutta haluan pohjustaa tulevaa (esim. pk-puolen metrinen hyppyeste) ja sujuvalle esteenylitykselle on välttämätöntä riittävä välimatka vauhdin saamiseen. Samasta syystä tarkoitus on opettaa Lumes etenemään vielä esteen jälkeenkin eikä pysähtymään saman tien maahan saavuttuaan. On aika epäreilua koiraa kohtaan vaatia esim. tokon avoimessa luokassa sitä suorittamaan paluuhypyn suorilta jalansijoiltaan, kun on opetettu jäämään heti esteen taakse.

Nopeita istumisia juoksusta ja istumassa pysymistä oli ohjelmassa myös, Lumes on aika näpsäkkä niissä. Ympärikiertämisessä Lumes nousi ensimmäisellä kerralla, kun en ohikulkiessani toistanut käskyä, mutta sen jälkeen pysyi ja käskytin pysymään. Pisimmillään etäännyin Lumeksesta sellaisen 15m, tarkkaavaisena katseli perääni. Muutama vapaamuotoinen luoksetulo otettiin istumisesta ja vaikka palkkana käytin riekkumista, ei meinannutkaan nousta paikoiltaan ennen kutsua, mutta silti tuli ihan täysillä luokse, kun kutsu kävi.

En käyttänyt nameja tänään tokossa ollenkaan, leikki on Lumekselle paljon palkitsevampaa. Täyskumisella, kulkusellisella narupallolla Lumes jaksaa leikkiä vaikka kuinka kauan. Riehunta ilman lelua on yhtä hauskaa, juoksenneltiin hallissa ja pöhköteltiin - Lumes on aivan onnessaan. Kukaan muu kanssatreenaajista ei näin suureellista palkitsemista käytä koiransa kanssa ja joskus hetkisen käykin mielessä, että mitähän mun touhusta ajattelevat, mutta eipä sillä loppuviimein ole väliä. Ja kannattaisi ehkä niiden muidenkin kokeilla, meillä on Lumeksen kanssa tosi mukavaa!

Agilityn puolelta mentiin pari kertaa keinua (ok sujuu), puomia (nyt tosin narussa, kun oli vieressä liikaa porukkaa vapaana juoksuun) ja A-esteellekin Lumes kapusi, kaikki suurella iloisena suurella innolla. Putki oli tällä kertaa jostain syystä hankala, Lumes ei meinannut mennä sinne ja sitten kun meni, kääntyi kuitenkin takaisin alkuun. Ja tässä vaiheessa olisi pitänyt lyhentää putkea helpommaksi eikä jäädä junnaamaan sillä pitkällä, mutta niin kuitenkin tein ja kyllä se Lumes sieltä lopulta läpi meni ja sen jälkeen useammankin kerran. Seuraavalla kerralla täytyy kyllä ensimmäinen läpimeno mennä lyhyemmällä, ettei käy samoin kuin tänään.

Jospa sitä muistaisi taas vähän paremmin asioita, kun niitä kirjoittelee näkyville, niin tässä kooste siitä, mitä ajatuksia video seuruuharjoituksissa herätti itsessäni ja mitä kommentteja sain täällä ja eräältä keskustelupalstalla. Kiitos kaikille kommenteista!

Hyvää:
- iloista ja kivanoloista tekemistä
- koiralla on hauskaa
- koira palkkautuu tosi hyvin
- seuraamiseen lähdetään suoraan leikistä
- loppupään seuraamiset jo melko mallikelpoisia
- koira pitää hyvän kontaktin

Kehitettävää:
- hihna vaikeuttaa ohjaajan toimintaa
- käsiapu väärällä kädellä hankalampi
- siirtymä leikistä oikeaan seuruupaikkaan voisi olla nopeampi
- ohjaaja hätäilee lähtöasennon otossa & liikkeellelähdöissä
- ohjaajan hätäilystä seuraa koiran huono lähteasento ja siitä seuraa huono seuraaminen
- ohjaaja tuijottaa koiraa koko ajan

Kehitystavat:
- remmi pois tokotreeneistäkin tai lyhyemmäksi & kevyemmäksi
- käsiapu koiranpuoleisella (vasemmalla) kädellä
- ohjaajan asettautuminen helpompaan kulmaan koiran tulla vierelle
- vaihdelle liikkeelle välillä perusasennosta, välillä viiveellä ja välillä suoraan lennosta
- lyhyiden seuruupätkien jatkamista
- ohjaaja käyttäytyy rauhallisemmin & maltillisemmin
- huolelliset lähtöasennot
- ohjaaja opettelee näkemään koiran kääntämättä päätään alas

Ja olikohan vielä jotain muutakin...

Koirakaveri
Maanantaina Lumes pääsi ensimmäistä kertaa tapaamaan yhden kaverini muutaman vuoden ikäistä, sekarotuista (näyttää mustalta samojedilta) uroskoiraa Murria, kun pellot ovat viimeinkin juoksentelukunnossa (eli puidut). Haukkuahan sitä ensin piti narussa ja kävelymatkalla pellolle tempoilla moneen suuntaan ja kiskoa kauheasti, mutta olin laittanut juuri sitä varten valjaat, kun niissä on vetäminen sallittua.

Vapaaksi päästyään Lumes oli aivan riemuissaan, mutta kerrankin kävi niin päin, että toinen koira ei juossutkaan Lumeksen perässä vaan Lumes juoksi sen perässä. Murri juoksi pellolla omia reittejään ja Lumes seurasi selvästi välillä harmissaan siitä, että Murri ei yhtään huomioi sitä. Jonkun ajan päästä taisi Murrilla loppua kunto, kun ei enää välittänyt juoksemisesta ja sitä myöten ärähteli Lumekselle, kun Lumes kävi mukaan pyytelemässä. Murri joutui sitten loppupeltoiluksi naruun ja Lumeskin muutaman kehoituksen jälkeen uskoi, ettei Murrin luo enää mennä, ja lähti yksinään juoksurinkejä tekemään.

Hyvää teki Lumekselle tavata pitkästä aikaa uusi koira!

Toko-maanantai
Murrin tapaamisen jälkeen ajeltiin tokoharkkoihin. Lumes ei tuntunut juurikaan väsyneeltä Murrin kanssa juoksemisesta, mutta tokossa kyllä näkyi siinä, ettei jaksanut olla yhtä kauan skarppina kuin normaalisti. Ensimmäistä kertaa Lumes ehtikin vähän väsähtää, vaikka aina varon sitä ja pidän huolen, että intoa on vielä takaisin autoon mentäessäkin.

Lopussa otettiin paikallaolon jälkeen pujottelua, kun kaikki ohjaajat koirineen olivat sopivasti valmiiksi rivissä. Paikallaolossa olin Allun kanssa ja aiemmin olen pujottelunkin sen kanssa mennyt, mutta nyt päätin kokeilla vaihtaa Lumekseen. Jatkuvalla namisyötöllä kädestä pujoteltiin koirakoiden ohi ees taas eikä Lumes sanonut pihaustakaan ja vilkaisikin toisia vain kahdesti! Olin Lumeksen kanssa rivin viimeisenä ja meninkin sen kanssa siihen vasta suoraan pujotteluun lähtieksemme, joten meidän ohitsemme ei kukaan pujotellut.

Samalla siinä rivissä ollessa kaikki ottivat vielä vuoronperään luoksetulot parin metrin päässä muista ja tänä aikana pysyttelin Lumeksen kanssa rivissä, se ei piittannut mennen tullen ohi ohjaajiensa luo juoksevista koirista mitään, katseli vain mua ja sai toisten koirien ohimennessä/meidän edessä lähtölupaa odottaessa nameja. Kun näin hurjaksi nyt kerran ryhdyttiin ihan toisten koirien liki olemaan niin otinpa Lumeksenkin kanssa luoksetulon rivin edessä. Ihan pikkasen pidemmän välimatkan riviin jätiin, Lumes irti ja istumaan, peräännyin muutaman metrin ja kutsuin Lumesta - laukalla tuli suoraan luo kuin muita ei olisi ollutkaan! Suoraan edestä palkkasin ilman mitään loppuperusasentoja, nyt vahvistetaan harkoissa vaan sitä, että mun luokse tuleminen on sielläkin mukavaa ja että luokse pitää sielläkin tulla.

Metsäilyä
Eilen piti ottaa kamera mukaan metsälenkille, kun vielä on hyviä kuvauskelejä. Yhteen tiettyyn paikkaan oli tarkoitus mennä kuvaamaan, mutta Lumeksen uiskennellessa lempimetsäojassaan pääreittimme sivussa, meni meidän ohitsemme sinne aiotulle pääreitille joku pariskunta koiran kera, joten tyydyimme lyhyempään kierrokseen. Kuvia nyt silti onneksi tuli. :)

Ihan täysillä...

Ja toki niitä oksia täytyy aina koettaa rehata mukaan...

Tarkkailutauko

Toko-torstai
Melkein suoraan töistä käsin taas kaikki kolme lähdettiin tokoilemaan. Lumes oli reipas, yksi uusi koirakin oli kentällä eikä Lumes piitannut yhtään, liekö huomasi koko sesseä.

Mainitsemisen arvoista tällä kertaa olivat luoksetuloharjoitukset, joihin siis luonnollisesti sisältyy aina myös paikallapysymystä perääntyessäni jonkun matkaa Lumeksesta. Lumes pysyy erittäin hienosti istumassa, muutaman kerran peräännyin pikkujuoksuakin, josta Lumes ensimmäisellä kerralla nousi. Näinkin kyllä jo ilmeesta ja eleistä, että nyt innostaa liikaa ja juuri kun meinasin sanoa uudestaan "istu", lähti perään. Ei tullut kuitenkaan vauhdilla vaan ihan hiljaa, kun omin luvin lähti, joten muutaman askeleen ehti ottaa ja istahti heti niille sijoilleen, kun ehdin sen istu:n sanoa. Ohjasin vielä sitten istumaan takaisin siihen kohtaan, jossa alunperin oli ollut. Muut kerrat juoksupoistumisieni kanssa malttoi pitää peppunsa maassa. Joka kerralla tuli luokse sen, minkä kintuistaan pääsi.

Myös estehypyssä siirryttiin asteen verran eteenpäin, kun nykyisellä (Lumes saa vieressä katsoa, kun laitan namit esteen toiselle puolelle, käsiohjaus hyppy-käskyn kanssa) tasolla sujuu moitteettomasti. Tuon käsimerkin kyllä olisi voinut häivyttää pois ennen tason nostamista ja taidetaanpa sitä alkaa kotona harjoitellakin. Esteen korkeuden pidän Lumeksella vielä kolmessa laudassa.

Nyt kuitenkin tehtiin siten, että jätin Lumeksen esteen toiselle puolelle istumaan, menin itse toiselle puolelle laittamaan namit maahan, palasin Lumeksen viereen ja annoin käskyn. Ensimmäisellä kerralla en antanut käsimerkkiä, mutta Lumes lähti silti vain kääntyäkseen juuri ennen estettä minuun päin varmistaakseen, että sai oikeasti mennä. Toistin käskyn ja nyt sen käsimerkinkin, jolloin hyppäsi yli ja meni syömään nameja. Annan aina hypyn jälkeen vielä luvan syödä namit, ettei ole siitä mitään epäselvyyttä. Muutama toisto samaan tyyliin käsimerkin kanssa, Lumes hyppäsi moitteettomasti.

Luoksepäästävyysharjoitteista täytyy vielä mainita, että joko Lumes alkaa muistaa, että istumassa pysytään tai sitten muusta syystä oli tänään siinä rauhassa, kun sain vain kevyesti pitää kiinni istumassa eikä edes huitonut tassuillaan kuin vasta tervehtijän poistuessa. Nameja lykkäsin syötäväksi samantien, kun tervehtijä kätensä Lumekselle ojensi.

Maanantaina en jaksanut enää töiden jälkeen lähteä koirien kanssa treeneihin, vaikka "olisi pitänyt", koska epäilin yhdenkin kerran välistä jättämisen vaikuttavan negatiivisesti Lumekseen. Mutta mitä vielä, pikkuinen oli yhtä loistava kuin viimeksikin!

Vetoleikkiä
Olen aina ensimmäiseksi treeneissä (pissattamisen jälkeen) leikittänyt Lumesta patukalla ja Lumes tietääkin sen sekä keskittyy jo todella hyvin vetoleikkiin eikä vilkuile muita lähellekään niin paljon kuin aiemmin. Kotona patukkaan liittyy aina ketjukaulain ja Lumes onkin jo yhdistänyt, että pannan kilinä tarkoittaa leikkiä ja tulee innoissaan paikalle. Treeneissä en ole ketjukaulainta vielä käyttänyt, koska leikin se kaulassa tulee olla intensiivistä ja hyvää, joten olen ensin keskittynyt siihen, että Lumes treeneissäkin leikkii hyvin.

Eilen Lumeksella oli ensimmäistä kertaa ketjupanta treeneissä patukalla leikkimisen ajan ja jatkossakin on aikomus sitä käyttää. Kun mielikuva ketjupanta=leikkiä on riittävän vahva treeneissäkin, alan teettääkin Lumeksella pieniä tokojuttuja ja vasta niiden jälkeen saa patukan. Tietty panta kaulassa siis tulisi loppuviimein tarkoittamaan sitä, että nyt tehdään innokkaasti hommia yhdessä ja lopussa kiitos seisoo.

Seuraaminen
Muutamia lyhyitä seuraamispätkiä kokeiltiin ja pääsääntöisesti Lumes seuraa erinomaisesti, vaikkakin alussa voi katsoa ensin muualle/olla vähän väljä/edistää hienoisesti, mutta huomautuksesta (kosketus korvaan) korjaa paikan ja kontaktin. Yhden kerran peruutettiin muutama askel ja nyt Lumes ei yli-intoillut siinä (peruuttanut liian vauhdikkaasti) vaan pysytteli hyvin mukana. Seuraamisethan siis tehdään edelleen siten, että asettaudun seisovan/istuvan Lumeksen viereen, jolloin se ottaa kontaktin ja liikkeellelähdön merkkinä en vielä käytä käskyä vaan lähtiessäni liikkeelle Lumes lähtee myös.

Henkilöryhmä
Jatkuvalla namituksella (ettei huomio kiinnittyisi ryhmään) kierrettiin kahteen otteeseen (alku- ja loppuajasta) muutaman kerran melko tiheän henkilöryhmän ympäri ja välistä. Lumes vilkaisi ryhmää vain pari kertaa ja muutoin söi nameja kädestä kuin ei muita olisi paikalla ollutkaan. Toisella kertaa ryhmässä oli myös kolme koiraa istumassa ohjaajiensa vierellä eikä Lumes piitannut niistäkään lainkaan vaan mielummin syöpötteli ruokaa.

Luoksepäästävyys
Lopussa yksi ryhmästä tuli tarkastamaan Lumeksen luostepäästävyyden ja aivan kuin se olisi jo ihan vähäsen paremmin istunut aloillaan, mutta kiinni piti pitää edelleen, että aloillaan pysyi ja siitä huolimatta etutassuilla piti yrittää huitoa ihanaa ihmistä. Syötin nameja Lumekselle tapaamisen aikana ja lopuksi ja pidin sen istumassa vielä hetken luona käyneen ihmisen poistuttuakin, ettei heti ponkaisisi pystyyn ja perään vaan pikkasen rauhoittuisi ensin.

Istuminen
Harjoittelun alla on nopea istahtaminen, jota tehdään liikkeen yhteydessä, ja istumassa pysymisen kesto. Kestoa istumiseen, eli siis istumassa pysymistä, harjoitellaan siten, että käsken Lumeksen istumaan+palkkaan ja kehun, toistan istu-käskyn+palkkaan ja kehun, toistan istu-käskyn+palkkaan ja kehun. Käskyn toistamisen ideana on, että koira oppii sen tarkoittavan myös halutussa asennossa pysymistä eikä vain siihen siirtymistä.

Näyttelyseisonta & juoksu
Muutama näyttelyseisonta otettiin tokojuttujen väliin ja kerran Lumes jopa piti häntänsä itse ylhäällä, muilla kerroilla tuin sen selän päälle. Ympyrällä juostessa Lumes kulkee todella kauniisti vierellä, siinä ei ole ongelmaa.

Maahanmeno
Pari maahanmenoa Lumes teki, mutta ei otettu niitä tänään sen enempää.

Luoksetuloa
Pari kertaa jätin Lumeksen istumaan ja peräännyin narun mitan, josta kutsuin Lumeksen ja toiset pari kertaa jätin narun kanssa muutaman metrin päähän istumaan ja sitten kutsuin tulemaan. Hyvin pysyi istumassa ja reippaasti tuli tykö. Ihan vapaamuotoisesti tehtiin nämä harjoitukset, kisatyylinen luoksetulo on vielä vaiheessa.

Palkitseminen
Palkkasin ruualla, maassa olevilla vaahteranlehdillä (Lumes tykkää saalistaa niitä ja napata suuhunsa) ja kanssani riehumisella, joka varsinkin on Lumeksesta ihan älykivaa. Patukkaa en vielä käytä treeneissä palkkana.

Estehyppyä olisin vielä halunnut Lumeksen kanssa harjoitella, mutta meni odotus esteen vapautumiseen niin pitkäksi (joku yritti hyppyyttää koirallansa, joka ei näytä edes tajunneen vielä hypyn ideaa, liian korkeaa estettä toimimattomalla tyylillä uudelleen ja uudelleen...), etten halunnut vain Lumeksen kanssa istuskella, kun muutakaan en enää ollut tekemässä, ettei väsy ja kyllästy vaan into säilyy, joten vein sitten Lumeksen autoon.

Mutta kyllä jäi taas niin mukava mieli! Lumes oli suurimman osan ajasta vielä täysin hiljaa, mutta lopussa haukahti muutaman kerran.

Virallista noutoliikettä olen Lumeksen kanssa harjoitellut vasta sen verran, että olen saanut sen rakastamaan noutokapulaa (juu, Lumes rakastaa monia asioita, tykkääminen on niin lievä sana). Lumes on tosi innoissaan aina, kun otan kapulan esiin ja malttamattomana odottaa (kuitenkin nätisti istuen), että saisi sen suuhunsa. Mitään mulle kapulan tai minkään muunkaan esineen tuomista ei olla edes kokeiltu, paitsi leikkimisen yhteydessä Lumes kyllä tulee lelun kanssa. Pari päivää sitten Lumes yhtäkkiä toi mulle punaisen Kongin ja palkkasin siitä. Pyysin tuomaan uudestaan ja sehän toi, vau! Ennen ruokapalkka on saanut Lumeksen pudottamaan tavaran samointein, mutta ei nyt. Tänään koitin samaa ja totta tosiaan, tuo se vieläkin, kun kannustaa. Olipa kaivattu edistysaskel Lumeksen osaamisiin!

Ennen tokoharkkoja käytiin pienellä kävelyllä, tekee Lumekselle hyvää kulkea uusissa maisemissa.

Lumeksen kanssa voikin jo alkaa treenailemaan harkoissakin kunnolla, tai no niin kunnolla kun sen osaamis/hallittavuustasolla voi treenata, mutta kuitenkin. Tänäänkin päästiin suoraan kentälle, vaikka paikalla olikin useampia koiria, ei jääty ollenkaan katselemaan meininkiä, kun Lumes ei haukuskellut. Paikalla oli uusikin koira, joka välillä kertoili kovastikin olemassaoloaan ja ensin Lumes meinasi sille haukahdella, mutta parilla tiukalla kiellolla luopui aikeistaan eikä muutenkaan koko aikana kovin montaa kertaa haukahtanut.

Ensimmäisenä otin Lumeksen kanssa leikkiä patukalla ja sen jälkeen tehtiin muita juttuja ruokapalkalla.

Kuusi koiraa ohjaajineen oli paikallamakuussa pienellä ringillä ja koska Lumes vaikutti niin sopuisalta, kiersin koirien vierestä Lumeksen kanssa koko ajan sille makupaloja syöttäen. Lumes kulki oikein pätevästi ja haukahti vain kerran, vaikka oltiin aivan toisten koirien takana.

Aika ajoin Lumes esitti aivan loistavaa seuraamista! Kokeilin myös muutaman kerran askelsiirtymisiä Lumes irti, mutta ei ihan pystynyt keskittymään kodin veroisesti, jota en kyllä yhtään ihmettele. Pari paikallaistumista kokeilin myös vapaana, parin metrin päähän menin eikä ongelmia pysymisessä. Kahdesti siinä piti haukahtaa, kun kulki toinen koira vierestä, mutta pysyi aloillaan silti. Eri taitava pikkuinen!

Liikkeestä istuminen on Lumekselle helppo nakki myös juoksusta, maahanmeno sen sijaan tökkii yhä ilman käsiavustusta. Olen miettinyt sitäkin, että pitäisikö sen käskysana vaihtaa selkeämpään, jos on jotenkin vaikea erottaa tai ymmärtää. Kisakäskyhän esim. istumiseen Lumeksella on vain kirjainäänneyhdistelmä, ei mikään oikea sana, toimisikohan makuussakin joku vastaava paremmin...

Näyttelyseisontaakin harjoiteltiin ensimmäistä kertaa muualla kuin kotona keittiössä ja ihan kivasti Lumes seisoi, hännän nostamisesta vaan ei kovin pidä vieläkään. Ympyrällä juoksua liikkeiden esittämiseksi kuvittelin olevan Lumekselle hankalaa, koska innostuisi juoksemisesta eikä malttaisi juosta vierellä, mutta toisin kävi. Lumes kipitteli oikein kauniisti vierelläni vielä katsekontaktia pitäen, joka tosin näyttelyissä ei olisi toivottavaa, koska saattaa vääristää koiran liikkeitä.

Lelujen ja ruuan lisäksi aikeenani on käyttää Lumekselle palkkana myös riehumista (ts. leikkiä ilman lelua) ja niinpä harjoiteltiin häiriössä riehumistakin, Lumes oli täysillä mukana.

Luoksepäästävyys katsottiin vielä lopuksi yhden henkilön toimesta ja olihan Lumes taas enemmänkin kuin innoissaan.

Oikein onnistuneet tokoharkat!

Siis mä oon niin tyytyväinen tuohon Lumekseen! Se oli tänäänkin taas aivan virtaa täynnä tokoharkoissa, mutta silti niin kuuliainen ja suuntaa suuren tekemisen intonsa yhteistyöhön mun kanssa eikä turhan haahuiluun. Tai kyllä se hommailisi omiansa, jos en sille mitään sanoisi, mutta kun itse on aktiivinen, on Lumeskin ihan mahtava!

Tänään ei ollut kuin neljä koiraa Lumeksen ja Allun lisäksi eivätkä niistäkään kaikki olleet paikalla koko aikaa. Meninkin sitten kerrankin suoraan kentälle enkä jäänyt Lumeksen kanssa reunalle ollenkaan. Haukahtelujakin oli tosi vähän.

Kotona ollaan muutamana iltana harjoiteltu alokasluokan hyppyä (kapealla, matalalla pahvilaatikolla ja kanteleen kotelolla) ja kokeilin nyt samalla tyylillä oikealla tokoesteellä. Laskin ensin korkeuden vain kahteen (vai kolmeen) lautaan ja laitoin Lumeksen nähden muutaman makupalan esteen toiselle puolelle. Kierrettiin esteen suorituspuolelle ja irrotin Lumeksen narusta ja näyttäen kädellä estettä sanoin käskyn, jota hyppäämiseen olen käyttänyt. Lumes hyppäsi ja meni syömään namit, jolloin menin kehuen sen luokse ja otin pannasta kiinni. Näin tehtiin muutaman toiston verran. Tuota käskyä kyllä olen miettinyt, pitäisikö olla ihan oma käsky tokohypylle vai jatkaako tuolla yleisellä?

Luoksepäästävyyttä harjoiteltiin kolmen ihmisen kanssa, yksi kerta kullakin. Lumeksella oli suuria vaikeuksia pysytellä istumassa ja kolmatta ihmistä piti tassulakin huitoa, kun ei muuhun kiinni pidettynä istumassa pystynyt.

Pehmopatukalla leikkimistä, Lumes mukana paremmin kuin harkoissa koskaan! Kiskoi aivan tosissaan ja vielä vahvistin sen tunnetta vahvuudesta esittämällä heikkoa ja antamalla vetää mua mukanaan. Aivan mahtava into, tämä nykyinen vetoleikkityyli todella tuottaa tulosta!

Pieniä, muutaman askeleen seuraamispätkiä ruokapalkalla, Lumes erittäin taitava! Toisella kerralla (Lumes kävi kahdesti kentällä lyhyemmän hetken, Allu siinä keskellä pidemmästi) samanlaista seuraamista, mutta myös ilman ruokaa palkkana innostuttavaa kehumista ja juoksupyrähdys. En halua Lumeksesta namiriippuvaista, joten pyrin käyttämään monipuolisesti erilaisia palkitsemistapoja.

Päätin kokeilla nyt myös luoksetuloa pitkällä matkalla (joskus muutaman kerran ottanut parin metrin matkaa), kun koiria oli niin vähän. Koulutuksien ohjaaja piti Lumesta pannasta ja kävelin ainakin 30 metrin päähän, josta aloin kutsua Lumesta ja jatkoin innostamista koko tulomatkan ajan. Muutaman kerran se vilkaisi taakseen, mutta juoksi kuitenkin koko matkan luokseni aivan täysillä, söi namit kädestä ja meinasi samantien palata takaisin tulosuuntaan, josta kuitenkin kääntyi ja tuli takaisin, kun kielsin ja käskin takaisin. Mihin lie meinasi mennä, toisen koiran luo..? Tyytyväinen kuitenkin piti olla, kun tuli luokse vauhdilla ja uskoi kieltoa olla lähtemättä omilleen. Irti ei kuitenkaan voi vielä harkoissa ajatella pitävänsä, on sillä tuo "kaasujalka" vielä sen verran herkässä. :)

Liikkeestä maahanmenoja pari ja istumisia useampi, maahanmenot ei nyt sujuneet, mutta istumiset tosi mallikkaita. Käytin nyt ensimmäistä kertaa harkoissa tokoistumiskäskyä (aiemmin käytössä ollut yleiskäsky) ja Lumes pysyi innokkaana ja istui nopeasti, vaikka kotona jostain syystä paineistuu (?) siitä, hidastelee ja on epävarma.

Lopuksi käytiin vielä pienellä kävelyllä ja ajattelinkin ottaa sen jokakertaiseksi tavaksi harkkojen jälkeen. Tekee Lumekselle todella hyvää ulkoilla muuallakin kuin näissä tutuissa maisemissa.

Tekisi ihan hirveästi mieli mennä Lumeksen kanssa kisoihin heti, kun ikä vaan riittää. Uskon, että kyllä sieltä tuloksen saisi. En kuitenkaan halua mennä keskeneräisen koiran kanssa kokeeseen, koska siinä pahimmillaan aiheuttaa suurta hallaa tulevaisuutta ajatellen. Periaatteessahan Lumes osaa kaiken, paitsi liikkeestä seisomisen (jota ei olla harjoiteltu vielä yhtään), mutta eihän ne suoritukset täydellisiä vielä ole kisoja ajatellen. Esim. seuraaminen on muutaman askelen aivan täydellistä, mutta ei kyllä olisi sitä koko seuraamiskaavion kahdesti läpikäynnin ajan, vaikka kulkisikin mukana. Luoksepäästävyys, öh, Lumes kävisi varmaan kertomassa tuomarille hyvin selvästi, että on parhainta kaveria sen kanssa. Ei taideta kuitenkaan parissa kuukaudessa edistyä riittävästi, vaikka Lumes ihan huippu onkin.

Tänään Lumes oli suht hiljainen tokossa. Kyllähän se vähän haukahteli ja niitä pieniä "ruffeja" piti sanoa, mutta vähemmän mitä aikoihin. Kentän laidalla kun istuskeltiin, niin oli pitkäänkin ihan hiljaa, vaikka kulki koirakoita ohi. Muistutin sitä kyllä nyt useasti siitä, että pitää olla hiljaa. Ruokaa oli myös mukana ja sai sitäkin, mutta ainakaan aiemmin sillä ei ole ollut suurtakaan merkitystä, että en tiedä oliko nytkään.

Aluksi leikin hetken patukalla ja Lumes kiskoi hyvin vastaan, vaikka muutama ruf piti patukka suussakin sanoa. Sen jälkeen istuskeltiin kentän laidalla jonkun aikaa ja sitten Lumes pääsi autoon Allun vuoron ajaksi. Oli kai ihan hiljaa, ainakaan en kuullut haukuntaa.

Toisella Lumeksen vuorolla istuskeltiin taas hetki ja kun Lumes ei suuremmin ääntään käyttänyt, kokeilin mennä ihan kentälle touhuamaan sen kanssa. Päätin myös paneutua nyt luoksepäästävyyden harjoitteluun kunnolla, Lumes kun rrrakastaa ihmisiä ja haluisia hyppiäheiluapusutellasylitellä kaikkia lähelle tulijoita. Pyysin koulutuksien ohjaaja katsomaan Lumesta ja käskin Lumeksen istumaan eteeni jalkojen väliin (olin kyykyssä) ja pidin sitä pannasta kiinni. Kyllähän se yritti nousta innoissaan ihanaan ihmiseen paremmin tutustumaan, mutta istumassa oli pysyttävä. Ohjaaja pyysi kolmea muuta koiriensa kanssa kentällä olevaa käymään Lumesta katsomassa ja kerta kerralta se pysyi rauhallisemmin istumassa, yhden kerran jopa katsoi mua ja ruokaa kädessäni eikä silittäjää! Yhteensä siis neljä ihmistä kävi luoksepäästävyyden toteamassa, kaksi miestä/kaksi naista, osa useamman kerran peräkkäin, joten toistoja tuli 9.

Muutama liikkeestä maahan- ja istumaanmeno tuli otettua siten, että peruutin Lumeksen seuratessa edessäni (olimme siis kasvot vastakkain) ja käskin joko maahan (+ käsiapu) tai istumaan. Hienosti meni! Seuraamista Lumes tarjosi itse muutaman kerran ja palkkasin oikeasta paikasta + kontaktista.

Oikein hyvä mieli jäi tästä kerrasta!

Mä en nyt tiedä millä hienolla nimellä tätä pitäis kutsua, mutta harjoitellaan Lumeksen kanssa kuitenkin sitä, että seuraamisessa se katsoo mun jalkojen suunnasta, minne mennään ja seuraa niitä. Jälkikurssin kouluttaja kutsuu sitä liimajalaksi, mutta en tiedä onko se kuinka yleinen nimitys. En anna tuossa mitään käskyjä vaan jalan liike on se käsky seurata mukana, harjoitellaan toki erikseen sitä käskyä eri tilanteessa ja myöhemmin liitetään mukaan. Jossain kohdin, kun kosken Lumesta korvaan, se on kehoitus tiivistää asentoa/lisätä tarkkaavaisuutta mihin suuntaan lähdetään.

Lyhyempi video (1,5min)

ja pidempi (melkein 4min, aika pitkä harjoitus)

Seuraamisen opettelu on Lumeksen kanssa vähän sellainen monien asioiden yhteissumma ja olen kyllä itsekin yllättynyt, miten hyvin se loppujenlopuksi toimii.

Sellaisen kunnon seuraamisen ( käskyllä) opettelu on meillä vasta siinä vaiheessa, että käsken Lumeksen istumaan ja meen sen viereen seisomaan siihen kohtaan, missä mielestäni se oikea kohta on (niin kun siinä videossakin, kun Lumes seisoo) ja kun Lumes ottaa katsekontaktin, sanon käskyn (jota aion käyttää seuraamisessa) ja annan namin. Tätä on aika kauan harjoiteltu (ainakin pari kuukautta) ja seuraava vaihe olis sanoa ensin käsky ja sit ohjata Lumes viereen istumaan tmv. en oo ihan vielä päättänyt miten tuossa etenen.

Sitten oon tuosta ihan erillisenä lenkeillä ottanut joskus käskystä vierellä kävelyä lyhyellä narulla tai irti ja vaikka en oo siihen vaatinut katsekontaktia tai ns. oikeaa seuruupaikkaa, Lumes ottaa siinä usein kontaktin, koska oon varsinkin vapaana ollessa vapauttanut sen silloin. Tuota vierellä kävelyä kontaktilla se tarjoaa joskus itsekin (kuten tänäänkin tokoharkoissa) ja osaa jopa hakeutua oikeaan paikkaan ehkä noista istumaharjoituksista johtuen ja koska vapautan sen myös aina oikealla paikalla olemisesta + katsekontaktista.

Ja vielä kolmaskin, ehkä hieman erikoinen harjoittelutapa seuraamiseen on jalkojen välissä kulku. Siitäkin olis video, mutta on niin typerän näköistä, etten kehdannut sitä laittaa nettiin. :) Mutta kuitenkin siis olen tehnyt paljon sitä, että Lumes tulee jalkojen väliin ja kuljen sitten vähän eteenpäin ja Lumes pitää katsekontaktin. Yksi ilta koitin myös peruuttamista samoin ja ensin Lumes meni istumaan, kun astuin taaksepäin, mutta sitten kosketin sitä aina korvaan samalla kun lähdin taaksepäin ja niin Lumes peruutti mukana. Jalkojen välissä kun ei sivulle pääse, niin oli "pakko" lähteä mukaan taaksepäin ja myös peruuttaa suoraan. Siihenkin vaadin katsekontaktin. Olen myös sivuaskelia ottanut Lumes jalkojen välissä.

Ja sitten näitä yhdistellen päästiin siihen, mitä videoilla on. Päätin vain kokeilla mennäkin Lumeksen viereen ja siitä ottaa askelia eri suuntiin niin, että se lähtee heti seuraamaan jalkaa (vasemmalla eteen ja oikealla taakse/oikealle). Peruuttamisessa ensin käytin tuota korvaan kosketusta merkkinä. Eihän se ihan joka kerta vielä lähde mukaan, kuten videostakin näkyy, mutta sitten vain uutta yritystä.

Eilen kaverin luona käytiin koirien kanssa lenkillä ja reitin varrella oli yhden talon pihassa tien vieressä räyhäävä koira, narussa kiinni kuitenkin. Tiesin koiran olevan siinä, joten osasin varautua ja komentaa Lumesta jo etukäteen ja näyttää namia. Olin ottanut mukaan herkkutikkuja, joka on kätevä makupala juuri tälläisiin tilanteisiin - voi katkoa siitä paloja tai antaa koiran nakertaa sitä. Palasia ei voi myöskään hotkaista tuosta vaan, niitä täytyy hiukkasen pureksia, joka vie sopivasti huomiota muualle. Mentiin koirasta siis ohi tiukalla komennolla ja naru lyhyenä, enkä sallinut Lumeksen yhtään vilkuilla koiraa tai haukkua sille, muutaman herkkupalan sai ohituksen aikana. Meni yllättävän hyvin! Tällä keinoin taidetaan jatkaa vastaavissa tilanteissa.

Tokoharkoissa taas otetaan positiivinen vahvistaminen kehiin ja ainakin tänään tuntui toimivan kivasti. Ennenhän siis olen kokeillut tokossa istua Lumeksen kanssa sivussa ja eri kerroilla mm. 1. silitellä ja rauhoitella sitä 2.  kieltää haukkumisesta/kehua hiljaisuudesta 3. suihkautta vesipullolla haukahduksista. Istumatuokion jälkeen on sitten käyty hetki leikkimässä. Haukahtelu ei kuitenkaan ole yhtään vähentynyt, osasyynä saattaa kyllä olla sekin, ettei olla nyt kesän aikana päästy säännöllisesti käymään harkoissa. Nyt kun työajat vihdoinkin sallivat, aionkin käydä tokoilemassa koirien kanssa kahdesti viikossa - jos jaksan ja toivottavasti jaksan.

Tänään siis kokeilin ensimmäistä kertaa naksuttimella ja koiranmakkaran palasilla saada Lumesta hiljaiseksi, olemaan kiinnittämättä huomiota toisiin koiriin/ihmisiin ja keskittyä muhun. Istuttiin taas tutusti sivummalle ja Lumes alkoi haukahdella vähän liikaa, joten kielsin tiukasti ja Lumes rauhoittui. Sitten aloittelun naksuttelun Lumeksen istuessa edessäni. En piitannut, jos Lumes katseli muualle tai haukahti, mutta naksautin heti, kun katsoi mun suuntaan. Ei tarvinnut aluksi edes ottaa katsekontaktia vaan katseen kääntäminen pois toisista riitti. Nopsaan Lumes hoksasi, että makkaran syönti on parempaa tekemistä kuin turhat haukahtelut ja otti samantien uuden katsekontaktin kun oli makkaranpalansa syönyt.

Patukalla käytii leikkimässä toisten koirien ollessa paikallaolossa kentän toisella reunalla ja sen jälkeen Lumes pääsi takaisin autoon tauolle ja otin Allun kentälle.

Uudestaan Lumeksen kanssa tein samat hommat eli ensin istuskelemaan ja katsekontaktista naksuttelua ja makkaraa, joka sujuikin nyt nopeammalla aikataululla paremmaksi kuin ensimmäisellä sessiolla. Sitten taas leikittiin ja siinäpä se.

Kiva fiilis jäi tästä kerrasta ja näillä systeemeillä mennään toivonmukaan edistyen eteenpäin.

Löysin netistä hyvän artikkelin viettien käyttämisestä koirankoulutuksessa, lopussa oli myös selvennystä eri luonnetermeihin. Kopioin tähän muutaman kohdan, joiden sanomaa olenkin jo Lumeksen kanssa koittanut tavoitella. Pääsivu ja muut artikkelit löytyvät Kamuteamin sivuilta, kirjoittanut Birgit Johansson.

"Tottelevaisuuskoulutus ravinnon avulla vaatii osaavaa kouluttajaa, koska syömisellä on rauhoittava vaikutus, eikä yleensä kestäkään kauaa kun ”puhtia” tarvitsee lisätä pakotteiden avulla (poikkeus-tapauksia, ahneita koiria, lukuun ottamatta). Kuitenkin, jos koira ei ole muusta kiinnostunut, viettiä voi nostattaa tai kasvattaa myös ravinnolla, mutta koulutusta täytyy viedä samalla idealla eteenpäin kuin saalisvietillä koulutettaessa. Toisin sanoen makupaloja käytetään kuin saalista, ja koiran tulee olla aktiivinen saadakseen sen. Koulutuksissa koiran tulee mieluummin tavoittaa makupala ”lennosta”, seuraamisessa esim. se ”puhalletaan”/pudotetaan suusta, tai jos se on kädessä, nakataan sitä hieman ilman kautta koulutustilanteeseen sopivalla tavalla. Jatkuvasti makupalan kädestä suoraan suuhun syöttäminen ei pahemmin koiran aktiivisuutta nostata."

Täsmällisyyttä hakevissa harjoituksissa, kuten perusasennossa ja eteentulossa, annan namit suoraan kädestä suuhun, tosin niissäkin aina sen viimeisen heitän maahan, jolloin liike näin päättyy luonnollisesti. Kun osaaminen muutenkin varmistuu enemmän, niin esim. seuraamisessa palkka kyllä saa lentää eikä tulla suuhun tökättynä. Joissain liikkeissä taas tietynlainen passiivisuus, alhainen viettitaso, on hyväksi, paikkamakuussa esim. saa näin rauhallisen mielentilan aikaan. Agilityssakin osaan telineistä voi opettaa huolellisuuden ensin ruuan avulla ja myöhemmin hakea lisää vauhtia.

Namin saalistamisen voi tehdä myös siten, kuten Marjaleena Hituri kertoi kurssilla, jolla Allun kanssa kävin, että kehuessaan koiraa samalla perääntyy ja koira joutuu metrin-pari tavoittelemaan namia kädestä. Hän ei suositellut maahan heittämistä, ettei koira jossain vaiheessa ala muutenkin vain etsiä nameja maasta, mutta mielestäni se on vain koulutuskysymys.

"Kun on tarkoituksena kouluttaa koira saalisviettiä hyödyntäen,alku-harjoituksissa ohjaaja pelkästään leikkii koulutuskentällä saalis-leikkejä koiran kanssa, jotka koiran iästä riippumatta, aloitetaan aina lyhyillä harjoituskerroilla. Mentäessä pennun/nuoren koiran kanssa johonkin toiselle, uudelle kentälle, palataan taas muutamia kertoja lyhyisiin harjoituksiin. Näin varmistetaan se, ettei koiran kiinnostus leikkiin loppuisi kesken eri ympäristöissä, esim. uudellakaan kentällä (jolloin koiralla ei ole aiemmin opitun tutun leikkiympäristön herättämää virettä).

Harjoituksissa (myöhemminkin) tulee aina pyrkiä siihen, että sen päättyessä koiralla on vielä energiaa ja haluja jäljellä. Sen tulisi olla leikin/treenin loppuessa vielä innoissaan, eli sitä ei väsytetä kyllästymiseen asti. Eli edetään aina ko. koiran mukaan. Koiran ohjaajan ei pidä muodostaa leikistä itselleen pakonomaista tarvetta leikkimiseen, vaan homma toimii koiran ehdoilla."

"kun pentu hieman varttuu n. kolmikuiseksi, sen kanssa on hyvä leikkiä vain tarkoitukseen sopivassa paikassa, tottelevaisuuskentällä tms, jolloin jo paikka muodostuu pennulle viettiärsykkeeksi."

Nämä ovat nimenomaan tarkoitus ja tavoite sillä, että menen tokoharkkoihin vain leikkimään Lumeksen kanssa, se ehdollistuu siihen, että kentällä tehdään aina jotain kivaa. Pitäisi vain käydä monilla eri koulutuskentillä vaikka ihan vaan yksinkin, jottei ehdollistuminen tapahdu vain tuohon yhdelle kentälle.

Samalla idealla laitan kotona ennen vetoleikkejä Lumekselle kaulaan tietyn pannan, jota ei käytetä muissa tilanteissa. Tässä tarkoituksena, että Lumes yhdistää pannan leikkimiseen, jolloin lopulta pelkkä panta saa viettitason (innokkuus, aktiivisuus) nousemaan ja sitä hyödynnetään koulutuksessa. Aina tietenkin on se saalis(veto)leikki mukana jossain vaiheessa.

Koulutusleikeissä käyttämäni lelut ja patukat eivät ole muutoin Lumeksen saatavilla, jotta mielenkiinto niihin olisi mahdollisimman suuri.

Saman kirjoittajan toisesta artikkelista löytyi juuri se vetoleikkityyli, jonka jälkikurssin kouluttajakin näytti mulle Lumeksen kanssa, samoin kuin aiemmin Allun kanssa tokokurssilla Hituri. Jos koira ei itse tule tarjoamaan lelua uuteen leikkiin, houkuttelua mieluummin se olisi hyvä pitää leikkihetkissä narussa, josta sen saa avustettua luokse.

"Koiran saadessa useita kertoja voittaa esine, alkaa se itse yleensä olemaan ohjaajan luona leikkiessään esineellä. Tällöin ohjaaja ottaa ”lennosta” esineestä kiinni ja hieman taistelee ja koira saa taas vetämällä voittaa. Tätä koiran ”voittoa” tehostetaan ja vahvistetaan vielä siten että ohjaaja myötäilee koiran vetämistä vastustaen, mutta kuitenkin menemällä sen mukaan, ohjaaja siis antaa koiran vetää itseäänkin, ennen kuin päästää esineen luistamaan kädestään.

Todennäköisesti, jos leikki on sujunut oikein, koira alkaa tarjoamaan esinettä ohjaajalle saadakseen taistella lisää. Ohjaaja voi, koiran tarjotessa esinettä, hieman välillä työntää koiraa poispäin (esine on siis koiralla), jolloin sen halu leikkimiseen ja ohjaajan luona olemiseen entisestään kasvaa."

Tokoharkkoihin otin nyt uudenlaisen tavan Lumeksen kanssa, jos heti aloitettu leikkiminen kiihdyttää sitä turhaan eikä se ehdi keskittyä silloin kunnolla leikkiin, kun toisiin paikallaolijoihinkin pitäisi kiinnittää huomiota.

Meninkin ensin vain kentän perimmäiseen kulmaan istuskelemaan Lumes sylissäni, että se saa katsella ja rauhoittua, kun huomaa, että kaikki puuhavat täysin omiaan eivätkä ole siitä kiinnostuneita. Tämän jälkeen Lumes pystyi leikkimään piittaamatta muista, mutta oli vielä väsynyt päivän touhuistamme, joten kovin intensiivisesti ei jaksanut leikkiä. Paremmin kuitenkin toimi uusi leikkityyli kentälläkin kuin se aiempi hosumiseni.

Allun kanssa oli välissä kentällä ja sitten Lumeksen kanssa uudestaan. Taas ensin istuttiin vain siinä kulmassa ja Lumes katseli kiinnostuneena muiden juttuja. Ihan lähellämme harjoitteli yksi koirakko ns. idioottirinkiä ja Lumes oli ihan levollisesti siitä huolimatta. Kun sitten jonkun ajan päästä nousimme, katseli Lumes vain minua ja pieni hetki kuljettiin kentällä namien kanssa ja Lumes oli tosi innoissaan ja tarkkaavainen. Taidankin jättää leikkimisen joksikin aikaa vain kotiin ja harjoittelen sen paremmaksi, sen aikaa käytän nameja harkoissa Lumeksenkin kanssa, kun näkyi niistä nyt sielläkin innostuvan.

Oli huomattava ero Lumeksessa tuon istuskeluhetken jälkeen, selvästi rentoutui ja sen johdosta pystyi toimimaan paremmin ja keskittyneemmin kuin siten, että suoraan vain pitäisi keskittyä minuun.

Otsikon mukaisesti kommentoi jälkikurssin kouluttaja eilen Lumesta, ei tosin suoraan tuolla lauseella, mutta kuitenkin noita sanoja käyttäen. Oli kyllä hyödyllinen reissu, sunnuntaina mennään taas uudelleen ja varmaan vielä senkin jälkeen lisää. En ollut esim. tullut itse ajatelleeksi, että kun Lumes on jo itsessään aktiivinen ja reagoi herkästi ympäristön tapahtumiin, samalla tavoin käyttäytyen en auta asiaa vaan tulee itse olla rauhallinen, jolloin ei ainakaan omalla käytöksellään yllytä koiraa tilanteissa, joissa haluaa sen olevan iisimmin. Myös kaikki ohjaus- ja korjausliikkeet tulee tehdä rauhallisemmin eikä niin äkkinäisesti, mitä nyt teen.

Kouluttaja katsoi myös leikkimistäni Lumeksen kanssa, kun en tee sitä siten kuin olisi parempi. Tässäkin tuli sama aktiivisuusasia esille, pitäisi itse olla passiivisempi ja antaa Lumeksen tehdä se työ leikissä (kiskomista pehmopatukalla), jolloin sitä kiinnostaa paljon enemmän. Kouluttaja näytti leikkiä Lumeksen kanssa ja tosiaan ero oli erittäin suuri omaan leikittämiseeni, Lumes kiskoi kunnolla patukasta ja tavoitteli sitä paljon innokkaammin. Saman leikkityylin näytti Marja-Leena Hituri sillä kurssilla, millä loppuvuodesta olin Allun kanssa.

Kokeilin itsekin ja oli se vaikeaa vain seistä aloillaan ja edetä Lumeksen kiskoessa patukasta ja välillä kiskoa itse takaisin, mutta ei mitään heilumista ja patukan huitomista, mitä aiemmin olen tehnyt. Koira on myös parempi pitää kiinni leikkiessä, jolloin koiran saadessa lelun ei tarvitse kutsua koiraa luokseen lelun kanssa vaan voi narusta avittaa koiraa tulemaan leikin jatkoon. Tätä alamme harjoittelemaan kotona.

Jäljelläkään en saa käyttää nopeita kädenliikkeitä Lumeksen ohjaamiseen vaan rauhalliset otteet täytyy muistaa, niin Lumeskin keskittyy paremmin. Ja tosiaan, jos Lumes reagoi johonkin ääneen tai tapahtumaan ympärillä, niin en saa itse häiriintyä siitä vaan olla kuin mitään ei olisikaan. Se vasta vaikeaa onkin, mutta kyllä se koira kuulemma sen lopettaa, kun hoksaa jäljestyksen aivan täysin, niin sen jälkeen osaa sulkea häiriötekijät pois ja kulkee vain kuono maassa. Kai se täytyy uskoa tai ainakin kokeilla jonkun aikaa. Nyt harjoitellaan kahdesti päivässä jälkeä siihen asti, että Lumes kulkee sen 30 askelta keskittyen.

Tokojuttuihinkin tuli apua. Alunperin aioin aloittaa perusasennon opetuksen siten, että kun Lumes valmiiksi istuu, menen sen viereen oikeaan kohtaan ja siinä annetaan käsky, kun Lumes ottaa katsekontaktin. En muista mistä syystä en sittenkään tehnyt sitä, vaan päädyinkin käsiohjaukseen sivulle, josta kontaktin jälkeen annan käskyn. Sehän on ihan sama asia, Lumes on vieressä ja annan käskyn, tuossa vain tulee turhaan tuo sivulleohjaus, kun Lumes ei aina kuitenkaan tule vielä oikeaan paikkaan. Vaihdan siis takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan ja vasta sitä paaaljon harjoiteltuamme on uudelleen ohjatun sivulletulon aika.

Samalla tuli muistutuksena, että vasen jalka on se koiran kiintopiste seuraamisessa, siitä katsotaan oikea kohta ja sen mukaan käännytään jne. Käännöksiä opetellessa autetaan koiraa esim. kohottamalla askelia, siitä tulee merkki käännökselle ja koira tulee tarkkaavaiseksi osatessaan odottaa käännöstä. Kouluttaja näytti muutaman seuruupätkän omalla koirallaan ja kouluttajan kohottaessa askeliaan, koirakin kokosi itseään tulevaa käännöstä varten.

Kokeilin tänään tokoharkoissa samaa Allun kanssa ja eipä ole koskaan tehnyt niin tiiviitä käännöksiä, mitä tuon askelavun kanssa teki! Tietenkin apu täytyy vähitellen häivyttää kisoihin tähdätessä ja siinä vaiheessa koiralle riittää käännöksen merkiksi pari lyhyempää askelta. Käännökset myös tulee tehdä niin, että vasen jalka astuu käännöksen, koska koira seuraa sen mukana. Jos käyttä koiralle palkkana palloa tai patukkaa, sen pitäminen vasemmassa kainalossa saa koiran pysymään oikealla seuruupaikallaan, kun taas oikealla puolella ollen koira alkaa helposti vähitellen ajan kanssa poikittamaan ohjaajan eteen. Kainalosta pallo on helppo pudottaa koiralle haluamallaan hetkellä.

Olikohan vielä muuta...

Luoksetulo

Yleistä luoksetuloa kotosalla ja lenkeillä vapaillessa on harjoiteltu päivittäin, pääsääntöisesti Lumes tulee erittäin hyvin kutsusta, vaikka toistoa käytänkin paljon tulon nopeuttamiseksi. Ulkoillessa palkitsen usein namilla, kotona harvemmin.

Pk-puolta varten opetan luoksetulon eteenistumisellakin. Tätä harjoitellaan muutaman kerran viikossa parin toiston verran, pääsääntöisesti nameilla, mutta joskus innostuksen vuoksi hiirilelulla. Lumes tulee hyvin eteen käsiohjauksella (olen istumassa korokkeen päällä jalat harallaan) ja mielestäni riittävän lähelle, ottaa katsekontaktin ja silloin sanon käskysanan ja palkkaan. Muutaman kerran katse+käsky+palkka siinä edessä ja sitten vapautan pois namin perään.

Istuminen

Istumiseen on koti- ja tokokäskyt erikseen, kotikäskyä käytetään kaikissa muissa tilanteissa paitsi tokojuttuja harjoitella tokokäsky. Koti-istumisesta palkkaan enää harvoin, mutta tokoistumisesta aina ja siihen käytän vielä useimmiten vahvisteena käsimerkkiä.

Alussa Lumes meni aina välillä istumaan lonkalleen, mutta en koskaan palkkaa sitä siitä, joten on jäänyt lähes kokonaan pois tokoistumisesta, koti-istumisessa ei ole väliä istumistyylillä. Tokoistumisesta ei saa nousta ennen vapautusta.

Istumista on otettu jo liikkeestäkin siten, että Lumeksen ollessa tulossa kohti, sanon käskyn sen ollessa melkein vieressäni, ja Lumeshan istahtaa.

Maahanmeno

Makuulle Lumes ei vielä tokokäskyllä mene ilman käsiavustusta, kotikäskyllä se kyllä onnistuu. Kuten istumisessa, myös makuussakin jää lonkalleen meno palkkiotta (sattuu vielä silloin tällöin), vasta vapautuksesta saa nousta ja aina palkitaan.

Paikallaolo

Istumisesta ja makuusta saa nousta vasta luvan kanssa ja se on paikallaolonkin aloittelua, niin kauan ollaan käsketyssä asennossa, kunnes toisin komennetaan.

Tokokäskyissä en ole vielä poistunut Lumeksen vierestä enkä ottanut enempää aikaa, mitä palkitsemisen ja vapautuksen välillä menee, mutta kotikäskyillä olen jättänyt Lumeksen istumaan/makaamaan ja mennyt itse useammankin metrin päähän kiertelemään tai mitä olen ollutkaan tekemässä. Joskus se siitä nousee, mutta yleensä pysyy erittäin hyvin aikojen vaihdellessa alle minuutista puoleen tuntiin (tuulikaapissa märkänä kuivattelemassa). Paikkoina ovat olleet niin koti, kyläpaikka, minigolfkenttä kuin miehen työpaikkakin.

Seuraaminen

Sivulletuloharjoittelua tehdään päivittäin parin toiston verran käsiohjauksella. Lumes tulee hyvin lähelle, mutta paikka vaihtelee vielä ollen lähinnä joskus liian edessä. Se on vain niin ihanan innokas ja on vaikeaa olla palkkaamatta sitä liian edessäolosta, mutta kai se vaan pitäisi niin alkaa tehdä, että tulisi vain sitä oikeaa paikkaa vierellä vahvistettua.

Sivulletulo - nami - katsekontakti - käsky - nami - vapautus

Tarkoitus olisi, että sivulletulokäsky toimisi myös seuraamiskäskynä, eli se merkitsisi koiralle vieressä oloa kontaktilla sekä paikallaollessa että liikkeessä.

Hyppy

Lumes osaa hypätä tarpeen mukaan yli tai päälle ja se riittää vielä tässä vaiheessa. Tokotyylisen hypyn aika on korkeintaan parin kuukauden päästä.

Ruutu

Ruutuakin on harjoiteltu nyt muutamana päivänä ihan kivana leikkinä. Allulle otin sitä kosketusalustan kanssa, mutta Lumekselle päätin kokeilla toista tyyliä, tiedä sitten kuinka hyvä/huono se on, mutta aika näyttää.

Tarkoituksena on saada Lumes menemään ruutuun vauhdilla, tai oikeastaan juoksemaan sen läpi, koska ruutuunhan saa antaa pysäytyskäskyn ja kyllähän maahanmenokin sen sinne pysäyttää.

Siten ollaan nyt nämä muutama kerta harjoiteltu, että pystytän ruudun, kumarrun ja otan Lumesta niskasta kiinni ja sanon herättelysanan ruutuun, sitten nousen ja annan varsinainen ruutukäskyn ja samantien lähden juoksemaan ruutua kohti Lumeksen tietenkin juostessa mukana. Vähän ennen ruutua heitän sen läpi maatapitkin tennispallon, jonka perässä Lumes säntää ruudun läpi.

Näiden muutamienkin harjoitusten jälkeen Lumes jo ennakoi pallonheittoa ja se tässä onkin ideana. Lopulta eri vaiheiden kautta pitäisi riittää pelkkä ruutukäsky, jolla Lumes säntää läpi ruudun odottaen pallonheittoa, jota ei sitten loppuvaiheessa enää aina heitetäkään.

Merkki

Pitkä matka meillä on vielä edessämme Lumeksen kanssa siihen, että tokossa tarvitsisimme merkillemenoa, mutta otin senkin mukaan jo näihin alkuharjoituksiin, koska se on ihan kiva temppunakin, koska kierrettävä kohde voi periaatteessa olla mikä tahansa, eikä vain tokon merkkitolppa.

Näin kesälomalla ajattelin käydä koirien kanssa tokoharkoissa kahdesti viikossa, jotta Lumeksenkin kanssa saadaan rutiini, miten siellä toimitaan, ja toisaalta loman loppuessa olen todennäköisesti taas jonkin aikaa töissä juuri harkkojen aikaan. Seuralla on onneksi (ja ainoana lähiseuduilta?) harkat tosiaan kahdesti viikossa ja peräti non stoppina läpi vuoden, ei mitään kesä- ja talvitaukoja!

Tällä viikolla siis tokoiltiin maanantaina ja torstaina. Lumeksen kanssa sitä nyt ei tokoksi vielä voi kutsua, kun keskitytään enemmänkin siihen, että kentällä leikitään yhdessä eikä olla kiinnostuneita muista. Torstaina Lumes ei ensimmäiselläkään kentällä käynnillä (kahdesti per kerta olen molempien koirien kanssa kentällä) haukahdellut toisten touhuille, saattoi johtua siitä, että oli aika rauhallista ja nyt oli kyllä mukana Lumeksen lempparilelu (joku kissojen hiirilelu), joten huomio siksikin pysyi tähän mennessä parhaiten yllä. Videolta näkee, millaista Lumeksen "tokoilu" tällä hetkellä on. Muutama istuminen otettiin ja yksi perusasento, joka ei tullut videolle. Muita juttuja harjoitellaan kotosalla ja otetaan kentälle mukaan vasta, kun osataan riittävän hyvin kotona.

Maanantaina pääsin taas koirien kanssa käymään tokoharkoissa ja samalla kaavalla mentiin kuin viimeksikin, eli ensin Allun kanssa, sitten Lumes, Allu,  Lumes ja lopuksi vielä edelliskerrasta poiketen Allun kanssa. Lumes odotti kaksi ensimmäistä Allun kanssa oloa rauhassa, mutta viimeinen kerta olikin vaikea, Lumes haukkui ja nousi selkänojalle moneen kertaan. Ennen viimeistä Allun kanssa käyntiä tosin kävelin koirien kanssa hetken kentän ympärillä, siitä taisi johtua, ettei Lumes enää odottanutkaan kiltisti.

Omat kentällä olonsa Lumes hoiti hienosti. Ensimmäisellä käynnillä piti taas muutaman kerran haukahtaa ja vilkuilla muuta porukkaa, mutta muuten keskittyi kivasti leikkimiseen ja muutama istuminen ja perusasento otettiin. Leluina oli tällä kertaa mukana nelisakarainen solmupunospatukka (Lumes kyllä tykkää siitä, mutta punos on niin jäykkää, ettei Lumes oikein saa otetta kuin hapsuista) ja perinteinen juuttikangaspatukka (jonka yli Lumeksen leuat eivät vielä oikein yletä, joten ei saa siitä kunnon otetta). Kentän toisella laidalla olin siis jälleen Lumeksen kanssa ja keskityttiin vain siihen leikkimiseen (ihan muutama minuutti per kerta), ei muiden huomioimiseen.

Lumeksen kanssa olen tehnyt lähelläoloharjoituksia Tie tottelevaisuusvalioksi-kirjan ohjeita mukaillen. Harjoitusten tarkoitus on pohjustaa pk-tyylistä luoksetuloa (ja noutoa), jossa koira tulee ensin ohjaajan eteen istumaan ja siitä käskystä siirtyy sivulle. Todennäköisesti tulen tokossa käyttämään kuitenkin luoksetulossa suoraan sivulletuloa, mutta noudot ja pk-puoli tuolla eteentulolla. Olettaen tietenkin, että joskus pääsemme kisaamaan.

Aloitin lähelläoloharjoitukset istumalla lattialla seinään tmv. nojaten, selkä täysin suorana ja jalat loivassa koukussa v-asennossa. Houkuttelin Lumeksen namilla jalkojen väliin eteeni ihan kiinni ja nameja annoin käsi rinnassa kiinni. Vasemmassa kädessä oli valmiina muutama nami, josta oikealla kädellä niitä otin ja annoin Lumekselle yksitellen aina, kun oli tiiviisti edessäni. Muutaman namin jälkeen heitin yhden lattialle ja vapautin Lumeksen syömään sen.

Muutamalla ensimmäisellä kerralla Lumes lähti joka namin jälkeen itsekseen pois edestäni ja houkuttelemalla ohjasin sen aina takaisin. Jossakin vaiheessa Lumeksella välähti, että kannattaa pysyä edessä koko ajan, siten saa namit nopeammin, Lumes myös hakeutuu jo paremmin itse eteeni eikä tarvitse ohjata sitä niin suurellisesti tulemaan oikeaan paikkaan. Lumeksella on suuri taipumus etutassujensa käyttöön mm. kaikissa ruokailutilanteissa, joten tässäkin se monesti nostaa toisen tassunsa käteni, jalkani tai vatsani päälle samalla kun halajaa namia. Aina Lumeksen nostaessa tassunsa, "työnsin" Lumesta poispäin viemällä namikättä taaksepäin, jolloin peruutti hiukan ja tassu laskeutui, jolloin toin käden taas rintani kohdalle ja Lumes tuli mukana. Monia kertoja jouduin toistamaan tätä ja vieläkin toisinaan, mutta paljon vähemmän tässä kohdin enää tarjoaa tassuansa.

Annoin Lumeksen ensin olla edessä ihan seisaaltaan ja sitten sen tullessa seisten hyvin ihan lähelle ja pysyessä siinä niiden muutaman namin ajan, ohjasinkin sen istumaan. Lumes istuutuu aina taaksepäin ja se on toisaalta ihan hyvä, mutta tässä harjoituksessa taaksepäin istuen jää eteentulo liian väljäksi. Annoin namin kuitenkin aina ihan kiinni rinnastani, josta Lumes kurotteli sen ja muutamien toistojen jälkeen alkoi itse tiivistää istuntaansa riittävän lähelle

Seuraava vaihe on palkata tässäkin harjoituksessa (kuten jo jonkun aikaa olen tehnyt pelkissä istumisharjoituksissa) vain "oikeaoppisesta" istumisesta, Lumes kun mielellään istuu (sekä makaa) lonkallaan, takajalat sivulle päin eikä suoraan alla. Kun istumisasento on suurimmaksi osaksi oikea, on aika liittää käsky mukaan siihen hetkeen, kun annan namin. Näin jatketaankin sitten monta viikkoa vain sillä erolla, että vähitellen nousen itse ylemmäs enkä istu enää maassa. Ensin tyynyn päällä, sitten kahden, pienellä jakkaralla, tuolilla... Ja sitten lopulta joskus pystyn olla seisomassa ja Lumes tulee kutsusta eteen istumaan, mutta sitä ennen onkin vielä monta vaihetta harjoituksissa.

Lumeksen kanssa harjoitellaan päivittäin samoja, muutamaa juttua yhdellä aterialla. Lumes on innokkaasti mukana, koska ruoka on hyvää, ja tuntuu omaavan hyvän keskittymiskyvyn. Video ei varsinaisesti ole kunnon harjoitustuokio vaan ihan kuvaamista varten tehtiin muutama juttu. Lumes on juuri saanut uutta ruokaa ja niitä pureskellaankin kunnolla, joten tekeminen ei ole ihan niin yhtäjaksoista kuin pitäisi. Normaalisti kyllä kehun Lumesta ja osaan "liikkeistä" liitän sanallisen käskyn mukaan, mutta videosta halusin ihan hiljaisen. (Ja itselläni on pipo päässä, koska olen sairaana ja siksi on sisälläkin välillä kylmä olo.)

Naksuttimella ollaan otettu katsekontaktia ja kosketusalustaa. Kontaktissa olen naksauttanut ensin pikaisesta vilkaisustakin (on muuten vaikeaa saada naksaus juuri oikeaan kohtaan) ja nyt pikku hiljaa olisi pyrkimys lisätä katseen kestoa. Alustan kanssa vahvistin ensin sinne päin katsomista, sitten alustan suuntaan liikkumista ja lopulta alustaan koskemista, nyt vaihdellaan alustaa eri etäisyyksille ja paikkoihin. Videolla vain kosketusalusta.

Muiden juttujen opiskelu suoritetaan suoraan nameilla. Istuminen, maahanmeno, pyytäminen (istuessa etutassut ilmaan), pyöriminen (seisoessa itsensä ympäri) ja tassujen antaminen (vasen käsi-oikea tassu, oikea käsi-vasen tassu) sujuvat jo ilman avustavassa kädessä olevaa namia, kyljelleen kierähtäminen vaatii vielä välittömän namin mukanaolon. Pusukin jo annetaan. Paikallaan pysyy "ooppa siinä"-kehoituksesta. Videolla vain istu, maahan, pyydä ja kierähdys.

Näiden alustusten jälkeen voi sitten katsoa sen videonkin. :)

Harjoittelussa tänään oli naksuttimeen opetus, vai miten se pitäisi sanoa, ehdollistuminen? Siis naks ja nami-kaavaa. Ei tainnut Lumes vielä ihan ymmärtää seuraussuhdetta naksauksen ja namin välillä, mutta seuraavana päivänä taas jatketaan. Osan tokojutuista, tempuista ja jäljestyksen olen näin alustavasti ajatellut naksuttimen avulla opettaa.

Ensimmäistä temppuakin harjoiteltiin ja Lumes tajusi jo, mitä pitää tehdä tietyn käsimerkin nähdessään. Vielä on namikin kädessä ja etutassut tukeutuu käteen, eikä käskysanasta ole tietoakaan, mutta itse temppu on nyt tajuttu.

Istumista ja maahanmenoakin harjoiteltiin makupalakäsiavusteisesti, mutta eivät suju vielä niin hyvin kuin tuo "kurre".

Iltaruuan Lumes sai jäljen muodossa, levitin vedessä turvotetut murot (kuivaruoka) kolmisen metriä pitkäksi vanaksi, josta Lumes sai ne haistellen syödä. Mitään oikeaa jälkeä en tähän tehnyt vaan oli pelkästään tämä ruokajälki.