Käytiin hiekkamontuilla jälleen. Koirat saivat juoksennella ja kahlailla, Lumes nouti vesileluakin muutaman kerran. Oli vain niin matalaa rantaa, että Lumes selvisi ilman uimista, vaikka yritin heittää oikein pitkällekin välillä. Kameraa en ottanut mukaan, kun sitä on niin hankala käytellä samanaikaisesti koirien kanssa puuhaillessa, mutta muutama kännyräpsy tuli otettua. 

Mikäs siinä kukkulan kuninkaana ollessa...

Koirat on sitten aina niin tyylikkään näköisiä turkkiaan ravistellessa...

Lumeksella on ensimmäistä kertaa ollut lihasjumeja tänä keväänä, aiemmilla hierontakerroilla viimesyksynä ja -keväänä on lihaksisto ollut täysin puhdas. Parin hieronnan jälkeen kelpaakin taas juoksennella tuhatta ja sataa.

Meillä on kesä! Ainakin melkein...

Kyllä se aika kuluu näin aikuisena ihan käsittämättömän nopeasti, jouluunkin on muka enää vajaat neljä viikkoa aikaa! Tosin aika paljon mulla on jo valmiiksi kaikkea ainakin suunniteltuna, että sinänsä saa joulu tulla ihan ajallaan. Koirille mulla ei ole sen kummemmin tapana ostella joulu- eikä synttärilahjojakaan, kun kaikki tarpeellinen kuitenkin hankitaan aina ajallaan ja sitä ei tarpeellistakin on ihan riittämiin. Jotain pientä herkkua saavat silti varmaankin ja extra yhdessäpuuhailua.

Joulutunnelmaanvirittäytymistä on haettu Tyynelän Tonttulasta, tosin en raaskinut yhtäkään omaan kotiin adoptoida, suomalainen käsityö kun näkyi hinnoissa, mutta olihan ne söpöjä ja persoonallisia. Joku pieni hömppäkoira olisi kyllä hyvin todennäköisesti kovasti tykännyt omasta kotitontusta... Meillä vaan ehkä pitäisi olla vähän modernimpi kotitonttu, kun ei meidän kotikaan ole oikein ikivanha, joka taas on näiden perinteisten tonttujen perinteinen asumisympäristö.

Pari päivää tonttulassa käynnin jälkeen sain uuden joulufiiliksennostatuksen, kun maa aamulla edes yritti näyttää valkoiselta, eli siis jouluiselta. Joulu ei ole joulu ilman lunta. Koirat hepuloivat uuden "lelunsa" parissa, vähän haastetta perinteisiin köydenvetoleikkeihin, hei! Oikeasti rakentelin tuon moottoripyöränrengas + köysihässäkän vesipelastuksen kuivatreeneihin talvea varten helpottamaan sitten kesällä uuden vepekauden alkaessa veneen vetämistä silloin, kun Lumeksella osuu jo jalat pohjaan (suurin osa koirista kun päästää siinä vaiheessa köydestä irti), mutta mikäpä minä olen kieltämään koirilta hauskanpitoa. Niillä ei oikeasti ole aikoihin ollut noin hauskaa kuin nyt tuon renkaan ja köyden kanssa, jonka vuoksi kuviakin tuli otettua runsaamman puoleisesti.

Jos Lumes haluaa lelunsa metsään, niin sehän sitten kiskoo sen lelunsa metsään...

Allulta ei ole koskaan puuttunut luovuutta. Kuka sanoi, että renkaalla voi leikkiä vain köydestä kiskoen?

Olen aina ollut surkea päiväkirjanpitäjä. Lapsena/nuorena olen aloittanut moneen kertaan päiväkirjaa eri teemoin esim. oma, hevoset ja kani, mutta alkuinnostuksen jälkeen ne ovat jääneet hyvin vähälle täytölle, vaikka varsinkin hevospäivistäni olisi täydellisempänä erittäin mukava lukea näin vuosien takaa. Bloggaaminen, jos tällaista hieno termiä nyt käytetään, onkin ollut pitkäaikaisin hengentuotteeni ja onhan näitä nyt paljon kivempi kirjoitellakin kuin pelkästään kirjaan. Varsinaisen treenipäiväkirjan aloittamista olen kuitenkin arastellut juuri innon lopahtamisen vuoksi, vaikka olenkin jo vuosia tiedostanut sen olevan "avain menestykseen". Varsinkin Lumeksen kanssa treenipäivis on käynyt mielessä useaan kertaan tässä parin vuoden aikana, ja tämä blogi on yrittänyt olla osiltaan hieman sitä korvaava, mutta koska pelkät treenipäivitykset ovat yleensä tylsää luettavaa, olen kertoillut niistä vain pääpiirteittäin.

Viime joulun alla julkaistu Canistempus-treenikalenteri on poltellut ostohaluja monesti, ja erityisesti koiraharrastajille suunniteltuna kiinnostanut kovasti, mutta hinta (toimituskulujen kera n. 30e) on toiminut pätevänä hidasteena. Vihdoin ja viimein ryhdyin kuitenkin tuumasta toimeen ja Lumeksen virallinen treenipäivis starttasi 15. heinäkuuta, ei kuitenkaan tuolla hienolla oikealla kalenterilla, vaan eräästä laatikostani pengastamallani lapsuuden/nuoruuden aikaseen tyhjään vihkoon (tai no, oikeastaan ei edes vihkoon, vaan jostain aiemmasta vuosikalenterikirjasta irti repimiini tyhjiin sivuihin, jotka niittasin yhteen). Kustannukset: 0e Käyttöaiheet: moninaiset Muunneltavuus: suuri Tilaa muistiinpanoille: niin paljon kuin asiaa riittää.

Kohta puolin on kolme kuukautta kulunut treenejä kirjaillen eikä ainakaan vielä ole tullut sellaista tunnetta, ettei huvittaisi/ehtisi/jaksaisi kynään tarttua, toisin kuin on niitten suurimman osan muitten päiväkirjojen kanssa siis käynyt. Kirjoittaminen auttaa suuresti ajatusten selkiyttämiseen, treenien suunnitteluun (mitä, miten, miksi, missä), läpikäymiseen, edistymisen seuraamisen jne. Perus treenikertojen selittelyjen lisäksi muutaman viikon välein on koontiaukemana, jossa tarkastetaan tavoitteissa edistyminen ja mietitään syitä, jos sitä ei ole tapahtunut, sekä asetetaan uudet tavoitteet seuraavalle tarkastelujaksolle ja ajatellut keinot tavoitteisiin pääsemiseksi (eli lähinnä kuinka edetään halutun asian opettamisessa). Ensimmäinen treenivihkonen alkaa olla jo enemmän täynnä kuin tyhjä, joten sille on jo seuraajakin katsottuna valmiiksi...

 Suosittelen kaikille tavoitteellisesti treenaaville!

Vepe - tavoitteet vuodelle 2011

* Pysyä veneessä avustajan kiinnipitämättä, hypätä veneestä uimasilleen veteen ja tietenkin uida sitten luokseni rantaan.
* Hakea veneeltä 20 metrin päästä köysi ja tuoda se luokseni rantaan.
* Viedä rannalta esine veneelle 20 metrin päähän.
* Käydä hakemassa hukkuvalta 20 metrin päästä esine ja tuoda se luokseni rannalle.

Tavoitteiden tarkistus

Veneestä hyppy ja uinti rantaan

Matkalla rantaan

Veneessä Lumes pysyy hyvin yksinkin. Usein sen joutuu kerran käskemään takaisin istumaan, mutta ei meinaakaan ilman lupaa hypätä kyydistä pois.

Uimamatkan päähän soutelemassa

Lumes alkoi pelätä veneestä hyppyä pulahdettuaan vepeleirillä kerran kokonaan vedenpinnan alle, joten loppukesä käytettiinkin sitten siihen, että rantavedessä palauteltiin luottamusta hyppyyn iloisena asiana. Parina viimeisenä kertana palattiin uimasilleen hyppyyn apuna lasten pelastusliiveistä modattu versio, joka estää hyvin uppoamisen, ja niin Lumes sai rohkeutensa takaisin.

Kutsu kävi

Silmille roiskahti hieman vettä, siitä surkea ilme.

Tavoitteet saavutettu.

Köydenhaku veneeltä

Köyden Lumes käy hakemassa reippaasti. Parilla viime kerralla köyttä ei olekaan veneeltä päästetty irti vaan siinä on annettu tuntua veneen painoa, Lumes on sinnikkäästi uinut köysi suussa vene mukanaan.

Köydestä kiinni

Jaksaa, jaksaa

Tavoitteet muuten saavutettu ja ylitettykin, mutta hakumatkan ollessa vain noin 10 metriä päästiin siltä osin vain puoleen matkaan tavoitteesta.

Hus, pois märkyys!

Esineen vienti

Joku hömppä on hieman innoissaan...

Veneen etääntymisen tarkkailua.

"Vie!"

Lumes pitää tukevasti damia suussaan eikä tiputtele sitä. Se ui määrätietoisesti veneelle, mutta pyörähtää takaisin juuri ennen kuin vastaanottaja saa damista kiinni. Haluan, että veneellä on vieras ja itse ohjaan rannalta, mutta tähän ongelmaan kokeiltiin kerran myös itseäni veneessä - tulos sama. Kerran se tuli heti luovutukseen asti, kun sai antamansa damin tilalle toisen, minkä kanssa uida rantaan, mutta muuten pyörtää ensin vähintään kerran.

"Tule, tule, tule!"

Tää luovutusongelma on vähän hassu, kun Lumes tietää just, mitä sen pitäis tehdä ja tulee veneelle asti, mutta sitten se silti tahtois uida tuomansa damin kanssa takas rantaan. Nyt on pienten namien tilalta muutaman kerran kokeiltu niin suurta namia, että Lumes uisi sen kanssa rantaan, kun kerran haluaa jotain pitää suussaan. Aina se ensin pyörtää silti, kunnes menee uudelleen luovutukseen asti. Tänään koitettiin vaihdossa pientä kissanruokarasiaa, jonka rannalla sitten samantien avasin sille syötäväksi.

"Saa ottaa!"

Ravistelun ajaksikaan ei malta ruuasta otetta irrottaa.

Tavoitteet saavutettu muuten, mutta vientimatkan ollessa vain noin 10 metriä se jää puoleen tavoitteena olleesta.

Hukkuvan pelastus

Hukkuvaa on pelastettu tänä kesänä vain kahdesti, joten treeninpuute vaikuttaa tässä tavoitteiden saavuttamiseen. Tavoitteet saavutettu ja ylitetty siltä osin, että vetää hukkuvan damista rantaan ja kestää hyvin perässään tulevan painon, matkan osalta tavoitteet alittuivat, sillä molemmat kerrat olivat noin 10 metrin matkalta.

Tavoitteet vuodelle 2012

* Matkat täysimääräisiksi joka liikkeeseen.
* Veneestä hypyn onnistuminen ilman pelastusliivejä.
* Esineen viennissä varmuus luovutukseen.
* Veneen paino täysimääräisenä köyden mukaan

Dobermanni Mali

Esineen vienti

Veneen nouto

Saksanpaimenkoira Hopea

Palkka-damin haku

Kultainennoutaja Vilma (7kk)

Damillisen köyden hakua veneeltä

Vepetreeneissä olen törmännyt sellaisiinkin rotuihin, mitä muualla koirajutuissa käydessäni ei juurikaan ole näkynyt. Onkin ollut avartavaa tavata näitä "harvinaisuuksia" ja monipuolistaa siten käsitystään eri roduista oman kokemuksen tasolle. Pari kertaa mukana on ollut vajaa 3kk ikäinen Puppe-bokseri, joka totuttelee veneen kyydissä oloon ja köydellä leikkimiseen. Pupen utelias nenu löytää kaikki mielenkiintoiset paikat ja tuoksut, pennun tasolla laskeutuvat ihmisetkin kierrellään iloisesti moikaten. Mutta miten lyhytkarvaisia koiria rapsutetaan? Eikö niitä voi kuin silittää?

Näin kesäisin joutuu miettimään autoilureissujen toteutusta normaalia enemmän. Treeneissäkään ei noin vaan jätetä koiraa autoon odottamaan omaa vuoroaan vaan on oltava sijaisjärjestelyjä. Joka vuosi moni koira on kuolla kuumaan autoon omistajiensa välinpitämättömyyden vuoksi "Mä vaan äkkiä käväisen" "Ei siellä nyt näin nopsaan ehdi kuuma tulla". Auringossa auto kuitenkin kuumenee erittäin nopeasti, eikä liene kenellekään yllätys, että jo puolikin tuntia paahteessa seissyt auto on sisätiloiltaan kuin pätsi. Ruotsin kennelliitto on teettänyt tutkimuksen, jossa auton sisälämpötiloja mitattiin aamusta puoleenpäivään, ja tulokset olivat...noh, kuumat.

Näin kuumaksi lämpötila helteillä auton sisällä kohoaa: 

klo 08.30 ulkolämpötila 14°C, varjoa = autossa 19°C 
klo 09.30 ulkolämpötila 18°C, varjoa = autossa 38°C 
klo 10.30 ulkolämpötila 20°C, puoliaurinkoista = autossa 47°C 
klo 11.10 ulkolämpötila 20°C, auringossa = autossa 57°C 
klo 12.00 ulkolämpötila 23°C, auringossa = autossa 62°C 
klo 13.30 ulkolämpötila 22°C, auringossa = autossa 85°C

Ja mikähän mahtaa auton sisälämpötila olla +30 asteen kelillä...

Lämmintä oli tänäänkin ja mikäs sen parempaa hellepäivän viettoa kuin ulkoilla veden äärellä. Meillä piti ollakin vepetreenit, mutta yksi tulijoista perui tulonsa pienen sadekuuron vuoksi eikä vepeilyä kahden ihmisen voimin harrasteta, niin välistä sitten jäi. Kävin kuitenkin montulla heittämässä Lumekselle damia ja sen jälkeen vähän käveltiin ympäriinsä auringon ja tuulenvireen kuivatellessa Lumesta.

Viikonlopun reissulta Sirpistä puimuriin-tapahtuman hevosvetoinen kyntökone. Hevoset vaikuttivat oikein mukavilta ja vireiltä yksilöiltä, jotka nauttivat työstään eivätkä hätkähtäneet mistään ympäristön hälystä tai lukuisten traktorien metelistä. Ötököistä ne tosin eivät pitäneet ja yrittivätkin potkia niitä pois mahanaltaan.

Eräältä autoillen alkaneelta ja kauemmas suuntautuneelta ulkoilureitiltä oja/kituinen joki, joka oli niin symppiksen näköinen, että piti ikuistaa se kameralla. Sen rannoilla kasvoi rentukoita, siitä onkin vuosia, kun olen niitä viimeksi jossain nähnyt.

15.7 vepetreenit 2

Veneestä hyppyä epäröi edelleenkin ja kun yhden kerran hypätytettiin hieman syvemmältä, niin ei Lumes taaskaan pinnalla saanut itseään pysymään. Se on kumma, miten toiset ihan samalla lailla hyppäävät koirat saa itsensä jäämään pinnalle ja toiset, kuten Lumes, eivät. Tuon säikähdyksen jälkeen meinasi taas kahluusyvyydeltäkin hyppy tehdä vaikeaa.

Esineen vientikin takelteli, ehkä olisi pitänyt kahluutella Lumesta vedessä ennen lähetystä, niin leirilläkin opetettiin ja viime treeneissä tehtiin. Vei kyllä damin veneelle, mutta empien ja sitten ahdehdin liikaa ottaessani saman vielä kolmannen kerran ja Lumeksen mielestä olisi saanut jo riittää.

Hoksasinpa vain, että vaikka mullakin oli olevinaan Lumekselle herkkupalkkaa (paistettuja viljapossun kylkipaloja), niin näissä hommissa ei taida yksi lihanokare olla riittävä. Eräällekin labbikselle oli kulhossa ruokapalkkaa, joten sama ensikerralla kokeiluun Lumeksellekin.

20.7 Vepetreenit 2

No niin, nyt oli palkkoja parannettu aiemmasta, joka liikkeestä sai syötäväksi jauhelihaa ja kissojen purkkiruokaa (kalkkunaa kastikkessa), kyllä muuten maistui!

Veneeseen edelleenkin menee reippaasti, istuu siellä rauhallisesti (tänään oli jopa ihan yksin, yleensä on kiinnipitäjä) ja nyt kahluusyvyydeltä veteen hypätäkseen tarvitsi vain kolme käskyä eikä epäröitynyt yhtään niin paljon kuin perjantaina. Kolme kertaa otettiin veneestä hyppy.

Köysi haettiin veneeltä kahdesti noin 5-7 metrin päästä. Meni määrätietoisesti veneelle, mutta köyden ottamisessa oli jotain hämminkiä (otti sen siis kyllä, mutta näytti hitaalta), ehkä se annettiin sille jotenkin huonommin kuin aiemmin?

Esineen vienti kahluusyvyydeltä ok, Lumes katsoi damin veneeseen ottanutta odottavasti (aiemmin on palkattu sieltä), vaikka huikkasin sen rannalle syömään rasiasta. Toisella kertaa oli uimasyvyys (ehkä 10m) ja Lumes kääntyi hetken uituaan takaisin, menin sitä vastaan veteen ja lähetin uudelleen, jolloin vei hyvin veneelle asti. Korvat hörössä ui takaisin kissanruualle.

Agi- & tokoilu

Suoraan vepestä ajeltiin agilityyn, jossa tehtiin eiliseltä osa rataa. Pujottelussa alku takkusi, kun koitin ottaa liikaa etäisyyttä, lähemmäs jäätyäni onnistui. Pääideana oli ottaa kuvia, kun treenikaverin kanssa kahden oltiin.

Agilityn perään myös hieman tokoteltiin, kissanruokapurkki kentän keskellä sai Lumeksen silmät säihkymään.

Seuraamista

Luoksetulo

Kaukot - maahan

Paikallamakuu (aka lapinkoirien kokoontumisajot), Lumes opetusten mukaisesti pää maassa.

Tyylinäytteet jokaiselta.

Ai niin, oli muuten kotona himppusen väsynyt koira!

Tällä viikolla on koirat käyneet hierojan käsittelyssä, josta Lumes selvisi jälleen puhtain paperein ja näin ollen voidaan jatkaa lenkkeilyjä sekä treenailuja ihan niin kuin ennenkin. Mukava se oli kuulla ja nähdä, että koira on siltä osin ainakin kunnossa.

On käyty myös rannalla vähän lelua hakemassa, uiskentelemassa, kahlaamassa ja hengaamassa.

Tullaan, tullaan!

Ravistus.

Aurinkoisella rannalla piti toki myös hieman poseerata.

Pyöri!

Kai sitä on jonkin sortin hulluutta tämäkin, kun ajelee koiran kanssa treeneihin reilu 100km/sivu noin kerta viikkoon tahtoessaan välttämättä harrastaa lajia, jota ei lähempää löydy. Sitä vaan on pakko, jos haluaa edistyä yleisemmälläkin taholla kuin vain omissa pikku treeniviritelmissä, ja olinkin todella iloinen löytäessäni tuon vepetreeniporukan noinkin "läheltä". Lumes on edistynyt sitten vepeleirin, vaikka ei juuri mitään olla sen jälkeen tehtykään. Kai se on tuo asioiden sisäistäminen levossa enemmänkin kuin totta, sillä leirillä Lumes tarvitsi vielä paljon kannustusta sekä minulta että veneessä olijalta/hukkuvalta toimiakseen vedessä, mutta eilisissä treeneissä lähti suorittamaan joka liikkeen yhdestä käskystä eikä veneessä olijan/hukkuvan tarvinnut lainkaan kutsua sitä. Leirillä Lumesta myös epäröitti aina siinä kohden, kun kahlaamisesta olisi pitänyt vaihtaa uintiin, nyt ei ollut lainkaan sellaista havaittavissa muussa kun viennissä. Eihän Lumes kylläkään rynni sinne veteen valtavilla loikilla, niin kuin osa koirista teki, se tepsuttaa hitaasti mutta varmasti ja tekee niin kuin käskettiin.

Lumes hyppää veneeseen ja on siellä mielellään ja rauhallisesti, mutta veneestä poistuminen aiheuttaa pientä epäröintiä. Se on ennen hypännyt veneestä ensimmäisestä kutsusta, mutta leirillä uppeluksiin asti hyppääminen säikäytti sen niin, että pelkää sen toistuvan. Tätä yritetään nyt korjata ottamalla hyppyjä vain rantavedessä siten, että jalat yltävät pohjaan, jotta luotto palautuisi tähänkin liikkeeseen. Syvemmältä hyppyytettäessä täytyy alkaa käyttää pelastusliivejä, jotta jäisi pinnalle eikä säikähtäisi uudelleen, ja oppisi sellaisen hyppytekniikan, jolla ei uppeluksiin painu.

Esineen vienti sujuu maalla erinomaisesti, vauhdikkaasti ja innokkaasti. Vedessäkin se toimii, mutta ei selvästi ole enää niin kivaa (no kun ei pysty juoksemaan) ja jo kahluusyvyys hidastaa suoritusta. Köyden nouto veneeltä onnistui sen sijaan hyvinkin mallikelpoisesti. Kahluutin ensin Lumesta vedessä sekä leikitin köydellä, vene soudettiin noin kymmenen metrin etäisyydelle, jonka jälkeen annoin Lumekselle käskyn hakea köyden. Lähti heti etenemään ja uimasilleenkin pulahti reippaasti ilman mitään miettimistä ja toi köyden rantaan. Meni niin hyvin, että en halunnut ahnehtia liikaa, joten ei otettu uusintaa ollenkaan. Veneen painoa ei siis tosiaan vielä ole tullut köyden mukana, vaan pelkkä irrallaan oleva köysi on annettu Lumekselle. Haluan tähän liikkeeseen vielä hieman lisää varmuutta, ennen kuin kokeillaan ihan oikeasti veneen vetämistä.

Nähdessään "hukkuvan" vedessä, Lumes innostui välittömästi, joskin siinä vaiheessa hukkuva seisoi vielä omilla jaloillaan ja liike oli vasta alkamassa. Hukkuva soudettiin noin 15 metrin päähän, josta pudottautui veteen ja lähetin Lumeksen hakemaan. Ja se menikin tosi määrätietoisesti yhdestä käskystä ihan hukkuvan luo asti, mutta sitten tuli kai pieni ajatuskatko, koska kääntyi siinä ympäri ottamatta kiinni damista, josta hukkuva siis on tarkoitus hinata rantaan. Käskin ottamaan damin ollen kuitenkin jo varma, että Lumes ui rantaan tyhjin suin, mutta mitä vielä, se käänsi päänsä takaisin hukkuvan puoleen, otti damin suuhunsa ja ui sen kanssa rantaan hukkuva perässään. Ja ihan oikeasti veti hukkuvaa perässään, sillään yhtään apu-uintiliikkeitä ei hukkuva ottanut. Uusinta otettiin suht samalta matkalta ja nyt Lumes uimamatkan puolivälissä kääntyi ympäri takaisin rantaan päin, jolloin olin jälleen varma, että rantaan asti se ui, kun kerta tänne päin kääntyi, mutta annoin kuitenkin uuden käskyn pelastamiseen ja niin se otti ja kääntyi uimaan takaisin hukkuvaa kohden, nappasi damista kiinni ja kiskoi koko höskän rantaan. Hieno pieni koira!

Normaalisti treeneissä ei yhdellä kertaa käydä kaikkia liikkeitä läpi, mutta nyt oli paljon ensikertalaisia paikalla, joten käytiin jokainen osa-alue läpi, jotta heille muodostuu paremmin käsitys lajista. Rannalla vierähtikin vaatimattomat viisi tuntia auringon lämmittäessä oikein olan takaa. Oli mielenkiintoista nähdä monien erirotuisten koirien suorituksia ja miten vesi-intoisille, vetoleikeistä pitäville ja noutamisen taitavilla ensikertalaisilla moni liike sujui kuin olisivat ennenkin lajin parissa olleet. Varsin pätevä oli esim. pieni cockerspanieli, joka "vesimetsästystä" harrastaessaan oli noin niin kuin periaatteessa oppinut jo melkein kaiken vepessäkin tarvittavan taidon.

Päivän päätteeksi vietimme loppuillan isovanhempieni luona, jonne saapui myös siskoni lastensa kanssa. Oli mukava huomata, miten Lumeksen rauhoittumiskyvyssä on tapahtunut parannusta. Se oli suurimman osan ajasta narussa kiinni Allun kanssa ja omaa-aloitteisesti makoili paljon eikä kitissyt yhtään, että olisi pitänyt olla jotain toimintaa. Mutta ei, väsynyt se ei ollut, irti ollessaan kaahotti sellaista vauhtia, että ei olisi uskonut, että ollaan jotain sinä päivänä jo tehtykin. Siitäkin vauvelista vaan taitaa vähitellen kasvaa aikuinen ja aikuisen erottaa ei-aikuisesta käytöksen perusteella. Höperö-puolta en kyllä tahdo Lumeksesta menettää, tuli siitä miten aikuinen tahansa. Hömppäkoiran täytyy saada olla vähän höperö.

Sunnuntai valkeni harmaana ja sateisena. Kasseista kaivettiin sadevaatteet esiin. Eikä siinä sitten muuta kuin vepeilemään vaan! Eikä se sadekaan kauaa jaksanut, ennen puoltapäivää paistoi jo aurinko. Sitä ennen kuitenkin ryhmällämme oli esineen vientiä.

2. ESINEEN VIENTI 30 m
Ennen varsinaisen liikkeen alkua vene ajetaan 30 m poijulle. Koira lähetetään maalilinjan takaa, ylituomarin ilmoittamasta paikasta. Suoritus ja ajanotto alkavat ylituomarin merkistä, jonka jälkeen vientiesine annetaan koiralle. Vientiesine on ohjaajan oma ja sen on oltava ylituomarin hyväksymä. Vientiesinettä ei saa heittää veteen tai maahan, josta koira ottaa sen. Ajanotto pysähtyy, kun veneessä oleva ohjaaja saa esineen. Liikkeen ohjeaika neljä (4) minuuttia.

Lumes hiffasi heti, mistä on kysymys. Jos kerta jollain vieraalla on lihapihviä ja sitä pihviä saa viemällä dummyn (4.90€) sille vieraalle, ja mitä nopeammin vie sitä nopeammin saa pihviä, niin ei sitä nyt niin mahatäysiä olla, etteikö lisäravinto kiinnostaisi. Maalla sujui pitkäkin matka (iltapäivän kuivatreeneissä todettua "jee, kiva leikki"), vedessäkin ensimmäisellä kierroksella enemmän, mutta toisella kertaa oli jo hyytymistä havaittavissa eikä vesivientimatkaa voitu ottaa pitkänä.

Perjantain treeneissä, joista siis olimme jääneet paitsi, oli otettu uimista veneeltä rantaan, ja kun ohjaaja kysyi, jotta haluaisinko kokeilla vielä jotain muuta veneliikettä, ehdotin sitä uintia.

1. UINTI 50 m
Koira lähtee veneestä, joka on kiinnitetty 50 m merkkipoijuun. Koiran tulee ylittää maalilinja merkkipaalujen sisältä. Ajanotto alkaa ylituomarin merkistä ja se päättyy kun koiran säkä ylittää maalilinjan. Liikkeen ohjeaika neljä (4) minuuttia.

Veneeseen hyppäämisessä ja soutelulla käynnissä ei ole Lumeksesta mitään kummaa.  Uimasilleenkin se hyppäsi ensimmäisellä kertaa reippaasti, mutta kun jalat eivät ottaneetkaan pohjaan vaan yllättäen upposikin ensin pinnan alle, alkoi sen jälkeen epäröidä. Pitäisi hommata pelastusliivit, jotta oppisi hyppytekniikan, jolla ei mene uppeluksiin.

Kaikkien ihmetykseksi ja säikähdykseksi paikalle aamupäivällä ilmestyivät poliisit. Ainakin vartin verran istuskelivat autossa, eikä kukaan tohtinut mennä kysymään, millä asialla ovat, eikä toisaalta kumpikaan poliiseistakaan autosta poistunut mitään ilmoittamaan. Kai ne olivat partiokierroksella tai jostain kuulleet leiristä ja kävivät hiljaisella hetkellä mielenkiinnosta vilkaisemassa tai jotain muuta, mutta joka tapauksessa kaikki huokaisivat helpotuksesta, kun partioauto lopulta paikalta poistui.

Kokonaisuudessaan leiri oli todella onnistunut. Tunnelma oli oikein mukava ja rento, kouluttajat iloisia ja osaavia sekä ryhmäjärjestelyt toimivia. Paikkana Nyyssänniemi sopi loistavasti tämänkaltaiselle tapahtumalle. Suuri kiitos järjestäjille!

Iltapäivän kuivarastilla puhuttiin koirankoulutuksen teoriaa. Hömppäkoiraa jo vähän väsyttää.

Nöffileirillä kun oltiin, niin pitihän sitä muutamaa karvaturilastakin kuvata. Komeita koiria ne on, ei voi kieltää.

Järvi, jonka nimeä en kylläkään tiedä, oli suuri ja maisema kaunis. Paikkanahan oli Keuruun Nyyssänniemi Camping.

Pari kertaa päivässä ohi seilasi Elias Lönnrot-siipirataslaiva. Olisimme käyneet kyydillä, mutta aikataulut eivät sopineet yksiin.

Iltapäivällä ryhmämme treenaili veneen noutoa.

3. VENEEN NOUTO 30 m
Ennen varsinaisen liikkeen alkua vene ajetaan 30 m poijulle. Koira lähetetään maalilinjan takaa, ylituomarin ilmoittamasta paikasta. Koiran tulee hinata vene rantaan. Veneeseen on kiinnitetty noin kolmen (3) metrin vetoköysi. Veneessä on kaikilla koirilla sama määrä henkilöitä, kuitenkin vähintään kaksi (2). Vetoköysi annetaan koiralle palkintotuomarin merkistä. Liikkeen ohjeaika neljä (4) minuuttia.

Lumekselle tehtiin ihan vain köydenhakuharjoituksia veneeltä. Sillä oli välillä vähän myrtynyt ilme, kun olisi ollut hauskempaa rallatella rannalla kuin tehdä kuten käsketään (pitäisi keksiä jotain superpalkkaa motivaatiota nostamaan), mutta ihan näpsäkästi se työskenteli.

Illaksi palattiin majapaikkaamme, josta kiitos Unnan (Sysiväikeen Kastanjasirkku) ja Allun tyttären Taikan (Snowmoon´s Hupin Mymmeli) emännälle.

Suomen Newfoundlandinkoirayhdistyksen vuosittaiselle vesipelastusleirille 17-19 kesäkuuta osallistui tänä vuonna lukuisten nöffien lisäksi myös kaksi labradorinnoutajaa, saksanpaimenkoira, kultainennoutaja (vai kaksi?), sileäkarvainennoutaja, villakoira sekä suomenlapinkoira, joka tietenkin oli meidän Lumes. Viikonlopulle oli luvattu kurjaa ilmaa, ajoittaista sadetta 95% todennäköisyydellä, joka sai mielialan alas ja miettimään kotiinjääntiä. Yhtään en myöskään voinut olla varma, suostuisiko Lumes (joka pääsi pääosallistujaksi lainakoiraehdokkaani ollessa yhteistyöhaluton) ylipäätään tekemään juuri mitään, jolloin kurjan sään lisäksi olisi myös kurjat treenit. Toivo parasta, pelkää pahinta - sää yllätti, ja Lumes yllätti!

Leirin alku vepetreeneineen perjantainailtana jäi meiltä väliin joutuessani olemaan töissä vielä silloin, mutta lauantaiaamusta hyppäsimme mukaan remmiin melkeinpä aurinkoisessa säässä. Koirakot oli jaettu tasoryhmiin ja meidän porukkamme aamutehtävänä oli hukkuvan pelastaminen.

4. HUKKUVAN PELASTAMINEN 30 m
Pelastettava henkilö pudottautuu veneestä 30 metrin poijun kohdalla veteen. Venettä ajetaan eteenpäin vielä noin 10 m. Ajanotto alkaa, kun pelastettava henkilö pudottautuu veteen. Pelastettava henkilö loiskuttelee pelästyneesti merkkipoijun linjalla, mutta ei pidä kiinni merkkipoijusta. Pelastettava ei saa kutsua koiraa, eikä käyttää käskysanoja. Koiran on joko tartuttava pelastettavan kädessä olevaan ”kädenjatkeeseen” tai pelastettava tarttuu koiran päällä oleviin valjaisiin. Koira kuljettaa pelastettavan rantaan. Ajanotto päättyy, kun koiran säkä ylittää maalilinjan. Liikkeen ohjeaika neljä (4) minuuttia.

Lumekselle tämä oli ihan outo ja uusi juttu, mutta sen pitäessä niin suuresti ihmisistä, ajattelin sen kyllä menevän vedessäkin vieraan luo, jos sitä iloisesti kutsuu, joten aloitettiin suoraan siitä. Pelastettava soudetaan ensin kauemmas rannasta ja samalla veneestäkäsin innosti Lumesta äänellä lähtemään perään.

Pelastettavan pudottautuessa veneestä, lähetetään koira matkaan. Yleensä hukkuvan kädenjatkeena on dummy (kelluva patukka), mutta Lumeksella käytettiin köyttä sen ottaessa siitä paremmin kiinni.

Epäilykseni Lumeksen toimintaa kohtaan osoittautuivat aiheettomiksi, se jopa toi hukkuvan rantaan asti!

Heti perään kokeiltiin sama uudestaan ja Lumes oli kuin vanha tekijä. Toki se tarvitsi paljon kannustusta hukkuvan osalta ja uimaansiirtymiskohdassa näkyi pieni epäröinti, mutta yhtäkaikki, hyvin ensikertalaiseksi.

Videointikin olisi seuraavalta kierrokselta, mutta lisään sen myöhemmin, en jaksa enää tänään alkaa säätämään sen kanssa.

Vepe-leiri lähestyy (ja pliis pliis menkää kaverin narttujen juoksut ohi ennen sitä, ettei jäädä ilman majoituspaikkaa) ja jotain pitäis vissiin tehdä, jottei aivan kylmiltään sinne mennä. Tänäänpä siis käytiin hyvinkin tuulisessa säässä palauttelemassa mieleen vesinoutoa.

Lumes yllätti täysin. Olin varautunut suureenkin käskytyssessioon, mutta pieni hömppäkoiruus oli ylipäätään koko tilanteesta niin innoissaan (vettä! vettä! vihdoinkin paljon vettä!), että säntäsi suin päin suoraan uimanoutoon eikä herkkupalkkakaan kelvannut, koska oli niin kiire uuteen noutoon (vettä! vettä! vihdoinkin paljon vettä!).

Tylsä omistaja tyytyi vain kolmeen heittoon, koska pelkäsi, ettei näin hyvä yhteistyö kestä kerralla liikaa toistoja, vaikka Lumes olisi mielellään vielä enemmänkin pulikoinut. Lopuksi sai sentään edes pienenpienesti hömppäillä.

Toko-tavoitteet vuodelle 2010
"Alokasluokan liikkeet kisakuntoon, ylempien luokkien liikkeiden harjoittelun jatkamista + möllitokoihin treenailemaan ja kisavirettä rakentamaan & loppuvuodesta ehkä virallisiinkin."

Alokasluokan liikkeet saatiin kisakuntoon, suuri osa ylempienkin luokkien liikkeistä on jo sujuvia + kävimme kolmissa möllitokoissa treenailemassa & loppuvuodesta juuri ja juuri ehdittiin käydä virallisissakin, joista tuloksena 167 pistettä.

Toko-tavoitteet vuodelle 2011
Avoimen- ja voittajaluokan liikkeet kisakuntoon + möllitokoihin treenailemaan ja kisavirettä rakentamaan & ainakin avoimesta luokasta ykköstulos ja voittajastakin mielellään joku tulos.

Metsäjälki-tavoitteet vuodelle 2010
"Keväällä lumien sulettua on tarkoitus jatkaa jäljen parissa, keppien ilmaisu (=tuominen mulle) varmaksi ja jäljelle pituutta 1-luokan verran eli 500m. Esine-etsintä valmiiksi."

Jäi jälkitreenailu kyllä niin vähille, että melkein samalla tasolla ollaan edelleenkin kuin ensimmäisenä kesänä.

Metsäjälki-tavoitteet vuodelle 2011
Keppien ilmaisu (huomaaminen ja tuominen mulle) varmaksi ja jäljelle pituutta 300 metriä. Esine-etsinnässä ilmavainun käytön vahvistaminen.

Agility-tavoitteet vuodelle 2010
"Kaikkien esteiden yksittäinen suoritus sujuvaksi ja pienten sarjojen + ohjauskuvioiden harjoittelua."

Pujottelua lukuunottamatta kaikkien esteiden suoritus on sujuvaa, ollaan menty jo kokonaisia ratoja + käytössä on ollut monenlaisia ohjauskuvioita, joista yksi valmennuskertakin käytiin.

Agility-tavoitteet vuodelle 2011
Pujottelu sujuvaksi, möllikisoihin + mahdollisesti virallisiinkiin mahdollisimman sujuvin radoin.

Haku-tavoitteet vuodelle 2010
"Rullailmaisun rakentaminen varmaksi."

Ei treenattu kuin kevättalvesta pikkasen, joten ei edistymistä aiempaan,

Haku-tavoitteet vuodelle 2010
Rullailmaisun rakentaminen varmaksi.

Vepe-tavoitteet vuodelle 2010
"Päästä kokeilemaan lajia ohjatusti"

Yhden kerran ehdimme käydä ohjatuissa treeneissä, muuten omaa treenailua.

Vepe-tavoitteet vuodelle 2011
Pysyä veneessä avustajan kiinnipitämättä, hypätä veneestä uimasilleen veteen (ja tietenkin sitten uida luokseni rantaan), viedä rannalta esine veneelle 20 metrin päähän, hakea veneeltä 20 metrin päästä köysi ja tuoda se luokseni rantaan, käydä hakemassa "hukkuvalta" 20 metrin päästä tavara ja tuoda se luokseni rannalle.

Olen koulutellut Lumekselta sen oppimaa rantakurittomuutta pois, sehän on ennen saanut uimasillaan juoksennella miten tykkää ja tästä johtuen ollut vastentahtoinen siihen, että nyt rannalla pitäisikin tehdä, kuten sanotaan. Vepeilyä ei saa toimimaan ilman rantakuuliaisuutta, joten tottelevaisuudesta täytyy tehdä kiva ja kannattava juttu rannallakin.

Kelluvaa vesipehmoa olen noudattanut kahluusyvyydeltä ja se on alkanut toimia, kun palkka on kohdallaan = reilu pala koiranmakkaraa. Yhden kerran pelästyin jo joutuvani itse uimasilleni kylmään syysveteen, kun heitin vahingossa pehmon liian kauas ja Lumes meinasi kääntyä takaisin rantaan huomattuaan, että tähän noutoon joutuisikin uimasilleen. Uimanouto kun on ollut vielä hankalampaa totella kuin kahluusyvyydeltä, Lumes kyllä ui, mutta haluaisi tehdä sen vapaasti eikä käskyistä. Onneksi rantakoulutus näkyy tuottaneen jo sen verran tulosta, että kahdesta napakasta lisäkäskystä Lumes kääntyi takaisin ulapan suuntaan ja kävi noukkimassa pehmorinkulan mukaansa. Huh, etten joutunut itse sitä hakemaan! Tämän jälkeen uimanoudotkin ovat sujuneet ok.

Vesipehmonoudon sujuessa vaihdettiin astetta vaikeampaan, ja samalla astetta lähemmäs kohti lopullista liikettä eli veneennoutoa. Ostin kesällä kahvallisen jättiuimarenkaan ja siihen köyttä hinausvarreksi. Sinänsä uimarenkaan vetäminen köydestä rantaan on helppoa, eihän siinä ole laisinkaan painovastusta, mutta se köysi tuo mukanaan hankaluutta. Ensimmäillä kerroilla Lumekselle oli vaikeaa hahmottaa, että koko höskä täytyy vetää kokonaan rannalle ja tuoda vielä köysi minulle käteen asti.

Tänään käytiin jälleen kerran harjoittamassa vesinoutotaitoja, täytyy käyttää vielä viimeisetkin edes jokseenkin sopivat kelit hyödyksi ennen pitkääkin pidempää talvitaukoa. Ensin kahluusyvyydeltä ja homma alkoi kuten viimeksikin, Lumes tiputteli köyttä jo vedessä moneen kertaan ja sitä sai käskeä useasti, ennen kuin köysi oli minulla asti.

Vähän haastavuutta peliin - ajattelin - ja heitin renkaan uimasyvyydelle. Lumespa päätti tässä kohden tehdä tutun, jo muka selvitetyn niin luulin, jumituksen, ja olla menemättä käskystä uimaan asti. Aallokko oli pienenpieni, mutta alkoi silti hiljalleen määrätietoisesti kuljettaa rengasta viistosti kauemmas rannasta. Lumeksella ei ollut aikomustakaan hakea sitä takaisin ja olin jo aivan varma, että sinne meni rengas, kiitti vaan Lumes. Senkin petturi!

No, rengas seilasi, koira ei totellut, eipä siinä auttanut kuin ottaa ne epäkehittävät keinot käyttöön, jos niillä olisi edes pieni mahdollisuus saada rengas takaisin. Jos tehtävä olisi maalla, olisi käytettävissä useitakin vaihtoehtoisia, kehittäviä toimintatapoja, mutta keinot ovat aika vähissä, kun haluaa saada koiran hakemaan jotain vedestä, mutta koira ei halua hakea (kyllä se veteen meni), ja itsekin haluaisi vielä olla kastumatta.

Seurasi epätoivoista karjuntaa, vihaista karjuntaa, käskeviä osoitteluja ulapalle päin ja sorruinpa pieneen niskaravisteluunkin. Aikansa mesoamista kuunneltuaan Lumes kai tuli siihen tulokseen, ettei sellaista kukaan kestä, ja lähti tyynesti uimaan järvelle ja haki renkaan rantaan tiputtamatta köyttä kertaakaan! Tästähän Lumes pääsi vasta vauhtiin, se olisi intopinkeänä hakenut renkaan uudestaan ja uudestaan vaikka miten monta kertaa, eikä tiputellut köyttä enää laisinkaan.

Johtopäätöksenä voisi todeta, että ei tuo jumitus nähtävästi muuta ole kuin uppiniskaisuutta. Kun Lumes huomasi, että en anna periksi (vaikka oikeastihan olin jo antanut periksi, kunhan vielä kokeilin, olisiko karjumisella tehoa, mutta sitähän Lumes ei tiennyt), vaan toteltava on, sillä meni ihan uusi vaihde päälle. Se ei siis ollut tottelematta, koska ei tykkäisi/osaisi sitä, mitä käskettiin tekemään, sillä se tykkää ja osaa, kunhan vain kokeili, olisiko pakko vai saisiko rallatella (kun sekin on kivaa).

Tiistaina päästiin vihdoin ja viimein käymään ihan oikeissa vesipelastustreeneissä, joista koko viime talven haaveilin. Eihän se niin ihmeellisestä ollut kuin mitä olin odottanut, mutta mukavaa kesäillanviettoa kuitenkin ja toistekin mennään, viimeistään ensi kesänä, nämä olivat jo tälle kesää toiseksi viimeiset treenit.

Koirasto koostui yhtä lukuunottamatta nuorista, vepen tänä kesänä aloittaneista koirista ja Lumes oli kyllä hyvin samalla tasolla niiden kanssa, vaikka muut olivat jo useamman kerran vepeilleet.

Ohjelmassa oli ainoastaan veneeseen hyppyä, siellä kuljetettavana oloa ja veneestä veteen hyppäämistä ja rannalle uimista, joka lähinnä oli kahluuta veden ollessa niin matalalla. Eipä noissa ollut haastetta reipas poika-Lumekselle. Veneeseen oli tosi kiva mennä vieraiden ihmisten luo ja mikäs siellä istuskellessa. Epäröimättä hyppäsi veneestä veteenkin, pisimmillään matkaa rantaan oli noin 20 metriä. Muista koirista poiketen Lumes teki veneestä pitkän loikan, eikä vain pudottautunut veneen viereen, ja selvittikin näin tiensä rannalle ilman uimasilleen pulahtamista, vaikka sekin olisi tarkoituksena ollut. Nätisti se tuli luoksenikin, useamman käskyn saattelemana tosin, vaikka paikalla oli niiiiin paljon kiinnostavia, uusia juttuja ja tuttuja.

Lopuksi koitin myös, miten Lumes vetäisi venettä, tai lähinnä  siis toisi rannalla olevasta veneestä köyden minulle, ja odotetusti se ei ollut kovin innokas, vaikka tehtävän suorittikin muutaman köyden pudotuksen jälkeen. Vesi- ja rantatyöskentelyyn pitäisikin alkaa panostamaan, jos ja kun vepeilyä aikoo jatkaa. Maalla Lumes on hyvin innokas tekemään kaikkea yhdessä ja käskyjen mukaan, mutta vesielementin tullessa mukaan jättäisi käskyt mielummin kuulematta. No, onhan se tosin saanut koko viime kesän rillutella rannoilla miten tahtoo ja tänäkin kesänä sitä yhtä omaa vepeilyämme lukuunottamatta, joten kai sitä hieman päähän ottaa, kun vauhdikkaasta rilluttelusta tehdäänkin ohjattua toimintaa.

Treenien päätteeksi (ja aluksi, mutta oltiin hieman myöhässä) vepeilijöillä on tapana päästää koirat hetkeksi irti. Tämä on vastoin omia periaatteitani (treenipaikat eivät ole koirien välistä seurustelua varten), mutta en voinut vastustaa kiusausta päästää Lumesta joukon jatkoksi, kun siitä oli niin ihanaa mennä muiden mukana. Flättineitokaiseen se ihastuikin heti eikä muista koirista piitannut laisinkaan.

Lumes oli yllättävän väsynyt kotiinpalaaja, vaikka varsinaista treenaamista ja opettelua oli hyvin vähän, mutta kai se oli henkisesti rankka ilta olla uudessa paikassa uusien koirien ja ihmisten parissa ja kevythäkissä odotella omia vuoroa ja katsella toisten vuoroja.

Tulipahan taas tuhlattua ja ostin pienen rantapaatin vepekokeiluja varten. Ei tosiaankaan mikään kunnollinen kumivene vaan tarjouksessa 12e ja risat, mutta kylläpä tuolla saa kokeiltua tuntuuko laji omalta vai ei.

Aloitettiin veneeseen tutustumisella, matto suojaa kynsiltä. Vähän oudolta se Lumeksesta tuntui, mutta kiltisti sinne hyppäsi ja hetken oleskeli.

Odotetusti Lumes ei ollut tottelevaisimmillaan vapaanaolotehtäviin, onhan se tottunut veden äärellä vain juoksemaan ja hepuloimaan kuten tahtoo, joten kurinalaisuutta täytyy harjoitella vesiympäristöissäkin, jotta vepeily mahdollistuu. Lisäksi itse paatissa istuen on epäuskottavampaa komentaa ja rannalla olleella miehellä taas ei ole samaa auktoriteettia ja käskyjen hallintaa mitä minulla. Liinaan laittamalla toki saisi hallintaa ja pystyisi estämään rallattelun, mutta se taas hankaloittaa vesityöskentelyä. Yhden kerran Lumes silti toi esineen (vesilelu) luokseni veneelle ja muuten kävi tyhjin suin.

Ja taas kastuttiin! Ensikerralla täytyy itsekin pukeutua kevyemmin, nyt oletin olevan kylmää ja pystyväni välttymään kastumiselta.

Vepeilyautomme, perälle mahtuu hyvin vene ja märkä koira.

Ihan oikeisiin vepetreeneihinkin menemme kyllä heti, jos mukaan pääsemme, mutta sitä ennen käydään itsekseen harjoittelemassa lukemiani oppeja soveltaen.