HAJUTUNNISTUS

Yritin tuossa joku vuosi Allulle opettaa hajutunnistusta Koiramme-lehdessä olleiden ohjeiden mukaisesti, mutta se ei ottanut oikein onnistuakseen. Myöhemmin luettuani kirjan Vainun varassa - Suomalaisia poliisikoiria työssä, innostuin kokeilemaan hajuetsintää Lumekselle, mutta halusin eri menetelmän, joten lainasin kirjastosta Koiran kantarellioppaan. Sienten etsintä ei minua kiinnosta, mutta samalla menetelmällä voi opettaa koiran etsimään muitakin hajuja, Lumes sai aloittaa kanelista.

Tälläiselle hupietsinnälle ei tarvitse käydä läpi kaikkia kirjassa olevia oppituntikohtia vaan soveltaen käytin niitä apuna. Alkuharjoitukset tehtiin ihan samoin, mutta esim. en laittanut purkkeja mihinkään viuhkan muotoon piilotellessani niitä, oltiin koko ajan sisällä ja purkissa on aina ihmisenkin haju (pakko olla, eihän sitä muuten saa vietyä). Jos kiinnostaa opettaa hajutunnistusta koiralle, kannattaa lainata tuo kirja, itse kerron tässä vain ihan lyhyesti, miten Lumeksen kanssa etenin.

1. Alkurituaalin on hyvä olla aina sama, jotta koira tietää jo siitä, mitä ollaan tekemässä. Viedessäni purkkia Lumes odottaa istumassa ja ennen lähestystä menen polvilleni istumaan lattialle siten, että Lumes jää vasemmalle puolelleni ihan viereen kiinni ja nostan käsivarren sen yli. Rapsutan sitä vähäsen, sanon jotain innostavasti, otan käden pois, näytän oikealla kädellä eteenpäin ja sanon samalla "kaneli".

2. Ensin purkki sai olla aivan näkyvillä ja Lumes katsomassa vieressä, vein purkin noin 1,5 metrin päähän. Purkin taakse laitettiin nami (niin, että Lumes näki naminkin) ja ideana ihan se, että koira käy syömässä sen namin purkin takaa ja vähitellen yhdistää sen kanelin tuoksuisen purkin siihen, että sieltä löytyy nami. Lumekselle annoin aina purkin kohdalla vielä lisäkäskyn siihen, että saa syödä sen namin, ja totta kai kehuin suuresti. Näin tehtiin muutaman kerran, 5-10 minuutin tauko, uudestaan muutama kerta, tauko ja vielä kerran muutama kerta. Muista, että koiran täytyy pysyä innokkaana!

3. Tehtiin harjoituksia samalla tapaa, mutta aina ensin toistettiin kerran aiemman harjoituksen tyyliin ja sitten jatkettiin pidentämällä hieman purkin ja Lumeksen välimatkaa. Vaihdeltiin harjoitusten välillä huoneita.

4. Jokusen tuollaisen kerran jälkeen liitettiin haluttu ilmaisutapa, Lumes meni istumaan, kuten kirjassa neuvottiin. Koira sai ensin totuttuun tapaan käydä syömässä namin purkin takaa, mutta heti syötyään namin, se käskettiin istumaan ja annettiin nami siitäkin. Tämän jälkeen jätettiin purkin takaa nami pois ja lyhennettiin välimatka 1,5 metriin. Lumeksen löydettyä purkin, annoin sille ensin kädestä namin, käskin istumaan ja annoin uuden namin. Edelleen toistoja tehdään kuten alussakin. Näiden muutamien harjoitusten jälkeen koiran pitäisi purkin löydettyään oma-aloitteisesti istahtaa, jonka jälkeen vasta saa namin. Lumes oppi istumailmaisun, mutta jätin sen pois melko pian, koska on aika epätarkka tapa kertoa, missä purkki on. Purkin löytöpaikan tökkiminen kuonolla ja/tai raapiminen on paljon selvempi tapa ilmaista, missä purkki tarkalleen ottaen sijaitsee. Tällöin palkitaan koiraa purkin tökkäämisestä.

5. Kun koira osaa etsiä purkin ilman namia ja ilmaista löytönsä, aletaan purkkia vähitellen laittamaan piiloon, ensi helppoon paikkaan ja sieltä löytyessä vaikeuttaen. Ensin välimatka pidetään lyhyenä ja koiran löytäessä hyvin purkin piilosta, voidaan välimatkaa kasvattaa, viedä purkki piiloon koiran näkemättä jne.

6. Halutessaan voi antaa myös muiden ihmisten viedä purkkia piiloon ja harjoitella etsimistä myös vieraissa paikoissa. Lumes saa etsiä kanelipurkkia töissä ja kyläpaikoissa, enkä aina vie sitä itse, vaan joku saa toimia avustajana (lapsista tämä on tosi hauskaa).

7. Joskus saattaa käydä niin, ettei koira halua etsiä, vaikka tietääkin, mitä sen pitäisi tehdä. Lumes on muutaman kerran kokeillut huijata, se etsii ja haistelee ja tietää, missä purkki on, mutta kulkee vain siitä ohi eikä vahingossakaan haistele siinä kohdin. Tällöin otan purkin pois piilosta ja laitan sen esille lattialle, käsken Lumeksen etsiä ja sen käydessä tökkäämässä purkkia, kehun, palkitsen ja tämän jälkeen laitan uudestaan piiloon ja Lumes etsii taas hyvin.

8. Jos edistymistä ei tapahdu tai tulee takapakkia, harjoituksissa tulee palata takaisin päin. Koiralta ei voi vaatia mitään, mitä se ei osaa.

9. Koiran osatessa etsiä yhden hajun, voi alkaa opetella toista. Lumeksen kanssa en vain vielä ole päättänyt, olisiko se toinenkin mauste vai joku muu asia, ja jos joku muu, niin mikä?

Jos mä oisin pomminetsijäkoira, niin en tietenkään ottaisi
sitä suuhun, mut ku tää on vaan kanelii, niin sou vat?

Lopuksi vielä pieni video Lumeksen kanelin etsinnästä, tosin kamerasta täyttyi muisti kesken kuvauksen, joten ei loppuun asti näy, miten meillä menee. Kanelipurkki kuitenkin on siellä vesipullojen pakkauksen sisällä, jonne Lumes lopussa kurkkii ja kauhoo tassulla (ja ihan ensimmäisenä vilkaisee mua, että huomasinko sen löydön). Yleensä Lumes etsii ihan koko asunnosta, mutta kameralla oli helpompi seurata vain pieneltä alueelta etsimistä.