YKSINOLO

Lähtökohta

Meillä yksinoloissa on aina pyritty rauhallisuuteen, ne ovat koirille lepohetkiä, eikä touhuaminen ole toivottua. Rauhallinen olo edesauttaa hyvää yksinolokäytöstä ehkäisten vireämmän mielen tuomia huonekalujen/esineiden tuhoamista, haukkumista ja pennulla tarpeiden tekoa sisälle. Pentu ei kuitenkaan opi rauhallisuuteen tuosta vaan, rauhoittuminen on opeteltava taito. Rauhallisuus vaatii myös energiavarastojen purkamista, sillä täynnä toiminnantarmoa oleva pentu ei vain yksinkertaisesti pysty olemaan aloillaan. Jos mahdollista, kannattaa kaikenlainen riehuminen, leikkiminen yms. villiinnyttävä toiminta ainakin alkuaikoina sijoittaa ainoastaan ulkotouhuiksi, ja näin korostaa sisätiloja lepopaikkana.

Yksinolo-opetusta ei kannata tehdä hätäilemällä, sillä todennäköisesti se kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Sen sijaan siihen kannattaa käyttää paljon aikaa ja vaivaa pennun ensimmäisen vuoden aikana, se palkitaan myöhempien vuosien helppoudella. Pennuissakin on toki eroja, eikä kaikkien kanssa välttämättä tarvita sen kummempia toimenpiteitä, joten yksilöllisyys tulee aina huomioida kaikessa opetuksessa.

Kohti rauhallisuutta

Monien koirien yksinolo-ongelmat johtuvat tylsistymisestä. Omistajan tarjotessa koirallensa liian vähän toimintaa, koira joutuu keksimään sitä itse - usein tavalla, joka ei omistajaa ilahduta. Monien tahojen mielestä suurimman osan päivistä yli 20 tuntia vuorokaudessa passiivisena (lepäämässä) olevien koirien elämänlaatu ei ole parhaimmillaan, useimmissa päivissä tulisi olla ainakin neljä tuntia aktiivista aikaa koiralle. Tärkeintä on liikunta, jota keskivertokoira tarvitsee sen pari tuntia päivässä (pennulle toki tietyin rajoituksin ja omaehtoisena liikkumisena), ja sen lisäksi kaikenlaista aivotyöskentelyä kuten koulutusta, namien etsintää, seurustelua yms. Koulutusvinkit-pääsivulta löytyy Aktivointi- ja Temput-otsikoiden alta monia ideoita koiran henkiseen väsyttämiseen, toki siihen soveltuu kaikki muukin yhdessä tekeminen.

Lumeksen kanssa lähdettiin hakemaan rauhallista mielialaa väsyttämällä se kunnolla ennen yksinoloa sekä jatkamalla puuhailuja myös illasta, jotta yölläkin uni maittaisi. Päivinä, jolloin koirat eivät jääneet yksin kotiin, tekemistä oli hieman vähemmän. Lumeksen ollessa vähän vajaan 4kk ikäiden, kirjasin eräänä päivänä kellonajoittain muistiin kaikki sen päivän (torstai 9.5.2009) tekemiset Lumeksen kanssa

7.00 Herätys ja Lumes syömään aamuruokaansa ulos aktivointipallosta käsin. (Tällä välin annoin sisällä Allulle ruuan ja tein omat aamutoimeni.)

7.45 Oleskelua ulkona ja Lumeksella leikkiyrityksiä Allun kanssa. (Itse istuskelin terassilla lukemassa ja välillä puuhasin vähän Lumeksen kanssa.)

8.15 Lähdettiin autolle ja Lumes sai harjoitella hetken takana oloa ennen kuin lähdettiin matkaan. Perillä odottelin, että Lumes menee makaamaan ja vasta sen jälkeen avasin takaluukun. Poispäästäkseen piti myös ensin olla makaamassa. Käytiin metsässä kävelemässä, Lumes sai olla irti, Allu oli fleksissä.

9.30 Takaisin kotona, Lumes sai ulos revittäväkseen nami-sisältöisiä maitopurkkeja. (Pystyin tekemään taas jotain omia juttuja.)

10.20 Sisälle rauhoittumaan ja sitten Lumes aitaukseen ja lähden töihin.

14.30 Takaisin kotona ja koirat käymään ulkona. Lumes sai päiväruuan koulutustuokion nameina.

15.10 Oleskelua ulkona sekä leikkimistä yksin ja yhdessä.

16.30 Koirat sisälle nukkumaan. (Ja itselleni ns. omaa aikaa.)

20.00 Ulos iltaruualle, kävelyllä käynti, ulkona oleskelua ja leikkimistä.

21.15 Sisälle rauhoittumaan ja nukkumaan.

Osa koiranomistajista puolustelee koiransa saamaa liian vähäistä tekemisenmäärää sillä, että heillä on muutakin elämää kuin koira, joten ei aika riitä olla sen kanssa kaikkea vapaa-aikaa. Tosiasia kuitenkin on se, että jos koiran hankkii, on velvollinen siitä myös huolehtimaan siten, että koiralla on hyvä olla. Sitä ei voi sysätä sivuun muiden, muka tärkeämpien asioiden tieltä. Joillekin koirille riittää vähäisempi määrä puuhaa, mutta jos on aktiivisen koiran(pennun) sattunut saamaan, sen mukaan täytyy elää. Lumes on ollut hyvin rauhallinen ja helppo pentu johtuen saamastaan runsaasta huomiosta, mutta voin vain kuvitella, miten kamala häslä ja tuhoaja se olisi, jos eläisi "perusseurakoirasessen"elämää.

Tilan rajaaminen

Tilan rajaaminen ei ole pakollista, mutta toisinaan siitä on apua yksinolojen rauhallisuuteen, sillä pienemmässä tilassa automaattisesti joutuu olemaan rauhallisemmin kuin monessa huoneessa juoksennellessa. Lumeksen kanssa aitausta puolsi myös asuntomme parkettia olevan lattian suojeleminen mahdollisilta pissavahingoilta sekä halusin vanhemman koirani saavan olla rauhassa Lumekselta.

Lumeksen aitaus tehtiin wc-/kodinhoitohuoneeseen. Koko tila aidattiin seinänvieriltä kompostikehikoilla (kiinnitys nippusiteillä) ja modulaarisilla hylly- ja säilytyskuutioilla ns. taikakuutioilla (kiinnitys nippusiteillä) ihan varmuuden vuoksi ehkäisemään mahdollisen mielenkiinnon nakerteluun. Huoneen ovi oli auki, jotta näköyhteys muuhun asuntoon säilyisi, ja aitaus jatkui sillä kohtaa korkeampana (120cm) porttina. Makuupaikkana ja suurena tekijänä Lumeksen aitauksessa viihtymiselle oli aitauksen osana oleva kevytmetallihäkki, kooltaan 93x57x62cm. Häkki myös piti seinäverkot paikoillaan (olivat kiinnitetty häkkiin), jotteivat ne siirtyneet/kaatuneet, vaikka alussa Lumes jonkun kerran porttia vasten yritti hyppiäkin.

Pelkästään yhdessä kompostikehikossa tai näyttelyhäkissä ei pentuakaan saa yksinoloja pitää, se on epäviihtyisää ja lisäksi eläinsuojelulain vastaista. Lumeksen ensimmäisen aitauksen koko oli 173x83cm, joka tekee 1,52 neliötä ja lisäksi häkin pohjapinta-ala 55x90cm, joka on 0,5 neliötä, ja näin ollen kokonaispinta-alaksi tulee kaksi neliömetriä, joka on eläinsuojelulain mukainen minikoko 10kg painoisen koiran (jota pienempi Lumes kyllä tässä vaiheessa vielä oli) olopaikaksi.

Ruutuinen vahakangas lattialla, reunat kohotettu hieman ylös seinävieriltä. Takana näkyy kompostikehikkoa ja oikealla sen vieressä (ei näy kuvassa) on häkki, etualalla taikakuutioista tehty portti, jossa lukituksena helppokäyttöinen "klipsu".

Kesäloman (heinäkuu 2009) aikana aitausta hieman suurennettiin, kokoa tuli 2,9 neliötä. Koiranpidolle asetettavien eläinsuojeluvaatimusten mukaan yhdelle 20 kiloiselle koiralle tulee olla vähintään 2,5 neliötä tilaa (sisätiloissa), joten siihen nähden Lumeksen aitaus oli tilava, ottaen vielä huomioon sen, että Lumes painoi tuolloin vasta korkeintaan 15 kiloa. Aitaukseen vaihtui metallihäkin paikalle kankainen kevythäkki, portti poistui ja sitä korvaamaan siirtyi metallihäkki oviaukon eteen siten, että Lumes pääsee kulkemaan sinne aitauksesta. Tämä osoittautui hyvin mieluisaksi ratkaisuksi Lumekselle ja valmistellessani lähtöä töihin, meni Lumes usein jo valmiiksi kevythäkkiin odottamaan. Metallihäkissä oleviin oikeisiin luihin Lumes ei juurikaan yksinollessa koske, mutta muuna aikana se kyllä häkin luukun ollessa auki käy niitä pureksimassa.

Tässä vielä kuva selventämään aitausta, otettu juuri ennen töihinlähtöäni ja Lumes vetelee häkissä jo sikeitä. Vasemmalla siis oviaukko huoneeseen, jossa loppuaitaus sijaitsee.

Aitausta suurennettiin vähitellen, jotta rauhallisuus säilyy ja häkki lepopaikkana. Joulunaikaan tuli taas hieman (noin + 1 neliö) enemmän tilaa, kun häkki siirrettiin eteisen seinustalle ja siitä vedettiin portti (kuvassakin näkyvää) ovea kohti. Tavallaan siis aitaukseen tuli pieni eteiskohta ennen häkkiä, jonne Lumekselle edelleen oli pääsy, kuten muuallekin samoihin tiloihin kuin aiemmin. Seuraavassa laajennuksessa käyttöön tuli koko eteinen ja Lumes oli edelleen asiallisesti yksinolot, mutta vanhempaa koiraani häiritsi, ettei se enää päässyt ulko-ovelle päivystämään, joten eteisaitausta käytettiin vain satunnaisesti.

Koko ajan samaan aikaan aitauksen kanssa on ollut satunnaisia 5-30 minuutin yksinoloja vapaana koko asunnossa esim. roskia viedessä, postia hakiessa, naapurin kanssa ulkona jutellessa, pikakauppareissulla jne. ja kaikki on ollut kunnossa ja koirat rauhassa palatessani. Yhdellä kerralla olivat leikkineet. Tarkoitus oli ollut, että Lumeksen ollessa vuodenikäinen, olisi sillä jo koko asunto käytössä aina, mutta aitauksen laajennuksissa edettiinkin suunnitelmia hitaammin, koska en saanut päätettyä, kuinka ne loppuviimeinen toteutettaisiin siten, ettei vanhemman koirani kulkemiset rajoittuisi. Kesällä 2010 muutimme sijaisasuntoon, jossa riittti Lumekselle ihan oma huone (ovi avoinna tietenkin edelleen, häkki vain siinä edessä). Samana kesänä vielä pääsimme omaan omakotitaloonkin, joten vihdoinkin on niin tilavaa, että alun totuttelun jälkeen Lumes sai yksinoloihin käyttöönsä toisen puolen asunnosta, ja Allu toisen (sen paremman). Vaivaahan noissa aitausjutuissa joutui näkemään eikä se kovin kaunis sisustuselementtikään ole, mutta näin pääsimme kivuttomasti pentuvaiheen ohi ja Lumeksesta tuli kauniisti yksinollessa käyttäytyvä koira. :) Toki samaan tulokseen olisi voinut päästä helpommallakin, mutta asumisolosuhteiden pakosta täytyi toimia pidemmän kaavan kautta.

Yksinoloon

Pentua ei suinkaan voi yks kaks tuikkaista aitaukseen ja jättää yksin, tai ylipäätään jättää yks kaks yksin, vaan asiaa täytyy pohjustella. Käytettäessä aitausta, opetetaan siitä ensin koiralle mukava rauhoittumispaikka (tässä auttaa suuresti, jos aitauksessa olisi pennulle kevythäkki tai muu selvä lepo-osasto, pelkässä tyhjässä aitauksessa rauhoittuminen on vaikeampaa), sekä huolehditaan käyttäytymissääntöjen noudattamisesta -> aitauksessa makoillaan, ei riehuta, ei hypitä verkkoa vasten, eikä portti avaudu eikä pois pääse ennen kuin on hiljaa istumassa. Alkuun pidetään aitaus myös tyhjänä kaikesta tavarasta, eli ei leluja eikä luita, niiden kanssa puuhailu ei olisi rauhallista. Rauhallisuudesta (makoilu/hiljaisuus, jos pentua ensin haukuttaa aitauksessa) voi käydä palkitsemassa heittämällä eleettömästi namin pennun viereen niin lähelle, ettei sen tarvitse liikkua namia saadakseen. Parin viikon ajan pentu voi viettää myös yöt aitauksessa, jotta tottuisi siihen kunnolla (ja öisinhän nukutaan, eli rauhallisen aitauksessaolon pitäisi vahvistua), mutta muutoin pennun on parempi olla yöt siellä, missä muutkin ovat, on kohtuutonta pitää sitä jatkuvasti eristettynä.

Pennun oleskellessa levollisesti aitauksessa, voidaan aloittaa varsinaiset yksinoloharjoitukset. Tärkeää on aina ennen lähtöä odottaa pennun rauhoittuvan, pienempi paha on myöhästyä viisi minuuttia töistä kuin omalla kiireellään pilata pennun rauhaisi yksinolo. Aluksi jäädään oven taakse kuuntelemaan, tyytyykö pentu osaansa hiljaisesti vai, ja jos se ääntelee, voidaan sitä kieltää (käskyllä oven läpi/koputtamalla oveen). Kätevä apuväline olisi web-kamera, jolla pennun aitauksessa oloa voi nauhoittaa ja jälkeenpäin katsella, mitä se on tehnyt/ollut tekemättä mitään. Ensin ei olla poissa pitkään, minuutti pari riittää, ja palatessa ei kiinnitetä pentuun hetkeen huomiota (tosin jos se makaa rauhaisasti, voi sille heittää namin) ja aitauksesta pois päästettäessäkin muistetaan ensin odottaa rauhallisuus. Kun pentu oppii, ettei aitauksesta pääse pois hyppimällä/haukkumalla/olemalla muuten levoton, sillä ei ole tarvetta käyttäytyä siten.

Lyhyitä harjoituspätkiä kannattaa ottaa useampikin päivässä ja yksinoloaikaa pidennetään vähitellen, mutta tietenkin vain, jos ne ovat sujuneet rauhaisasti,  5min-10min-15min-0,5h-1h-2h-jne. Muista, ettei pentu voi olla rauhallinen, jos se on täynnä tekemisenvirtaa, joten väsytyksestä ennen pidempiä poissaoloja (1h->) täytyy huolehtia. Vasta silloin, kun voidaan olla varma, että lepääminen on niin vahvasti pinttynyt mieleen yksinolojen "tehtäväksi", että koira tekee niin, vaikka olisi vähän virkumpikin, voidaan jättää väsytystä vähemmälle. Pennun kasvaessa ja vahvistuessa väsytys muutenkin vaikeutuu, siinä missä nelikuisen saa sikeään uneen parin kolmen tunnin puuhailulla, ei se puolivuotiaalla tunnu enää missään. Myöhemmässä vaiheessa aitaukseen voi alkaa jättää luita, pureskeltavan lelun yms. tylsyydentappajia, mutta tällöin täytyy huolehtia (olemalla itse ensin paikalla), että koira osaa touhuamisen jälkeen rauhoittua eikä vireys jää päälle.

Huomioithan, että mikäli taloudessa on toinen/toisiakin koiria, kannattaa pentu heti pienestä pitäen opettaa olemaan myös ihan yksin, ilman koiraseuraakaan. Myöhemmin saattaa tulla hankaluuksia, jos ikänsä seuraan tottunut koira joutuukin yhtäkkiä jäämään ypöyksin esim. vanhemman koirakaverin kuoleman myötä.

Lumeksen ensimmäisten päivien yksinoloharjoitukset

Lumeksen yksinolo-perusopetus jouduttiin tekemään harmillisen pikaiseen tahtiin, olin saanut töistä neljän päivän vapaan sitä varten, mutta onneksi Lumeksella ei ollut vaikeuksia sopeutua siihen.

Ensimmäinen yö meni melko pitkälti nukkuessa, Lumes oli aitauksessaan ja nukkui osan yöstä häkissä ja toisen osan aidan vieressä. Itse vietin yöni eteisessä patjalla aitauksen vieressä, ettei Lumeksen tarvitse heti ensimmäistä yötään viettään yksin. Lumes aloitti yöunet jo aikaisemmin sohvan vieressä, mutta puolilta öin käväistiin vielä ulkona ja sitten oli siirtyminen aitaukseen ja aloin itsekin nukkumaan. Pari kertaa heräsin siihen, kun Lumes istui aidan vieressä ja läähätti, jolloin päästin sen käymään takapihalla. Toisen yön Lumes nukkui ihan itsekseen, kahdesti käytin pissalla herätessäni ja kolmas kerta oli viideltä, jonka jälkeen jäin sohvalle nukkumaan ja Lumes sohvan viereen, koska edellisyönä Lumeksella loppui uni puoli viideltä ja ajattelin sen nukkuvan paremmin poissa aitauksesta. Halusin siis itse saada vielä lisää unta, ei sillä muuten olisi ollut väliä.

Ensimmäisen ja toisen päivän käytin siis siihen, että Lumes oppisi olemaan aitauksessaan. Aitaukseen jätettäessä Lumes haukkui vähäsen, mutta ei kolmantenakaan päivänä enää niin paljon kuin ensimmäisenä, eikä yöksi jätettäessä ollenkaan. Aluksi tein siten, että kun hiljeni, kävin heittämässä sille makupalan. Muutaman hiljenemisen jälkeen Lumes meni jo häkkiin, jonne kävin myös heittämässä sille makupalan ja sinne se sitten nukahtikin. Kun haukkuminen vähentyi, vähensin hiljaisuudesta saatavia makupalojakin, koska ei niitä kukaan ole antamassa Lumeksen ollessa yksin. Siihen olen kyllä tyytyväinen, että Lumes heti otti häkin nukkumapaikakseen ja menee sinne eikä jää portin eteen.

Kolmantena päivänä harjoiteltiin ensimmäistä kertaa asunnosta poistumista Lumeksen ollessa aitauksessa. Ensimmäinen yritys meni täysin pieleen, koska tein sen liian hätäisesti. Lähdin jo kun Lumes oli vielä portilla istumassa enkä odottanut, että se rauhoittuisi ja menisi häkkiin makaamaan. Jäin ulko-oven taakse kuuntelemaan ja haukkuahan se alkoi ja verkko kolisi, kun sitä vasten hypittiin. Odotin jonkun aikaa, jos hiljenisi, mutta haukku jatkui ja verkko kolisi, joten Lumeksen pitäessä pienen tauon haukkumisesta, menin sisään, jottei se rymistelisi itseään vapaaksi aitauksesta (jos näin pääsisi käymään edes kerran, ei olisi paljon toivoa, että jatkossakaan enää pysyisi siellä).

Toisella ja kolmannella yrityksellä odotin hetkisen, että Lumes menee häkkiin makaamaan ja menin vasta sitten ovesta. Näistä ensimmäisellä Lumes oli aluksi hiljaa ja kiersin takaovelle, jonka ikkunasta juuri ja juuri näkee aitauksen portille. Hetken päästä kuului haukahdus, ja huusin oven läpi Lumekselle kiellon. Hiljeni, odotin hetken, kiersin etuovelle ja menin sisään. Lumes oli makaamassa häkissä. Heitin sille namin ja odotin jonkun aikaa, jonka jälkeen toistin lähtöni. Nyt jäin etuoven taakse ja kohta kuului haukkumisen aloitus. Kopautin ovea, jolloin Lumes hiljeni. Pienen ajan kuluttua menin takaisin sisään, Lumes oli jälleen makuulla häkissä, heitin sille makupalan ja päästin pois aitauksesta.

Neljäntenä päivänä kokeilin ennen yksinoloharjoitusta vähän väsyttää Lumesta ja annoin sille ulkoilun päätteeksi takapihalle kymmenen vessapaperirullan hylsyä, joiden päät olin taitellut kiinni ja sisälle laittanut makupalan. Lumeksella kului hyvästi aikaa niitä repiessä, tehokas tekniikka ei vielä ollut oikein hallussa. Lumeksen selvittyä tehtävästään ja minun kerättyä Lumeksen roskat pois, kehittelin Lumekselle vielä aitaukseenkin tekemistä. Useathan jättävät pennulle puuhailtavaa yksinoloajaksi, ettei aika käy niin pitkäksi. Kongin tapaiseen laitoin sisälle maksamakkaraa, toiseen vähän erilaiseen myös sisälle maksamakkaraa ja ulkopuolen "nystyröihin" pieniä koirankeksejä ja sitten vielä ihan oikeaan Kongiin (joku keksimalli?) pari purutikun palasta. Näiden puuhajuttujen kanssa jätin Lumeksen aitaukseen ja se aloittikin heti syömisen, tai sen syömisen yrittämisen. Poistuimme Allun kanssa paikalta (jottaa oppii olemaan ihan yksin yksin, ei vain Allun kanssa yksin), mutta jäimme oven taakse kuuntelemaan mahdollisia tyytymättömyyden ääniä. Kymmenisen minuuttia oli ihan hiljaista, mutta sitten alkoi haukunta Lumeksen näköjään saatua puuhaurakkansa päätökseen. Koputin voimakkaasti oveen ja Lumes hiljeni. Haukku alkoi uudestaan, koputin, hiljeni. Vielä yhden kerran Lumes alkoi haukkua, mutta lopetti taas oveen koputtamisesta. Odottelin reilun kymmenen minuuttia ja menin sisään, Lumes löytyi häkistä makaamasta. Yhteensä yksinoloa tuli siis puolisen tuntia.

Toisella kerralla jätin yksin, kun oli rauhoittunut häkkiin makaamaan (enkä jättänyt mitään tavaraa aitaukseen) eikä haukkunut yhtään perään. Annoin olla yksin 50 minuuttia, jonka itse vietin oven takana kuuntelemassa (ja varastoa järjestelemässä, sieltä kuulee myös sisälle). Mennessäni takaisin sisään, Lumes oli edelleen häkissä makaamassa.

Viidentenä päivänä Lumes jäi ensimmäistä kertaa yksin (Allun kanssa) kotiin siten, etten "pitänyt vahtia" ulkona. Jännitti ihan kauheasti, miten se pärjää ja jos ei pärjää, niin en ole kuulemassa sitä ja pysty puuttumaan siihen. Töissä mietin vähän väliä, että mitähän se Lumes tekee ja olisipa web-kamera ja töissä tietokone, jotta voisin katsella, mitä Lumes tekee. Mutta hyvin oli mennyt Lumeksella ensimmäisen yksinolo, mies oli tullut kotiin ja siellä Lumes oli rauhassa istunut portin takana.

Näin vaivaakin siihen, että Lumes jaksaisi olla sen pari tuntia rauhassa. Ennen töihinlähtöäni ulkoiltiin yhtäsoittoa kolmisen tuntia, suurin osa tosin ihan tuossa takapihalla, mutta aktiivista aikaa kuitenkin. Käytiin lenkillä, Lumes pyöritteli aamusta jäänyttä aktivointipalloa, juoksenteli pihassa, peuhasi yksin ja Allun kanssa, pidettiin koulutustuokio, revittäväksi 11 vessapaperirullan hylsyä nami sisällään, aktivointileluihin nameja, ruokajälki, haravoinnin seuraamista... Puoli tuntia ennen töihinlähtöäni Lumes nukahti ja jonkun ajan päästä kannoin sen aitauksen häkkiin jatkamaan uniaan, jossa sen oltua jonkun aikaa lähdin ulos, jossa vielä kuuntelin hetken kuuluuko haukkumista (hiljaista oli) ja sitten lähdin töihin. Näkyy Lumekselle sopivan paljon paremmin tuo nukkumaanjättämistyyli kuin puuhailemaan jättäminen, jolloin sen täytyisi vielä erikseen yksin rauhoittua.