Paikka: Pietarsaari
Tilanne: Epävirallinen agikisa, luokka maxi1
Tuomaroi: Anders Virtanen
Tulos: Hömppäkoira lähti lapasesta
Viime kisoissahan meni molemmat koirat medi1 radan nätisti ja reippaasti, mitä nyt Allu kerran pyörti putkensuulta takaisin ja Lumeksella meni keinu lennoksi. Eilen Allulla medi1 puhdas rata, Lumeksella maxi1 ja...hmmm....mielenkiintoinen rata...
Alku oli oikein kaunis, hömppä oli SUPERinnoissaan ja meni suuurella vauhdilla, mutta kuitenkin just siten, kuten ohjasin, niin kuin aina. Kepeillä olin päättänyt ottaa tietoisen riskin ja kokeilla, meneekö tuolla innolla ja vauhdilla suorilta läpi vai ei. No eihän se mennyt, ensin pujottelu alkoi yhden välin myöhässä, sitten jäi yksi väli välistä ja korjauskäskytyksestä siitä pujoteltiin takaisin päin (ihan niin kuin tuolla tapana on), josta tietenkin seurasi hylky. Harmitti, mutta eihän me siitä lannistuttu vaan huolellisempi ohjaus kepeille, yksi avustus ja nätisti + reippaasti loppuun.
Sitten tulikin kaarre - ja ensimmäistä kertaa koskaan Lumekselle joutui agiradalla korottamaan ääntä, sillä kun ei meinannutkaan olla aikomusta kulkea ohjauksen suuntaan (vaikka se treeneissä ja vielä viime kisoissakin oli aina niin kuuliainen ja hyvin ohjattavissa). A:lta putkelle ja puomille taas tosi nätisti, mutta hypyt kaarteessa olivatkin Lumeksen vauhdin tiellä eikä kurkku suorana huutamani "TÄÄÄÄLLÄ!" meinannutkaan saada Lumesta kaartumaan esteiden linjassa vaan se paukkasi iloisesti A:lle (vaikka ei ikinä, ei ikinä, ole treeneissä varastanut väärälle esteelle).
Tässä vaiheessa oli siis takana jo tuplahylky, mutta täysillä silti vaan eteenpäin. Otettiin koko kaarre (esteet 13-15) uusiksi ja suurella äänenkäytöllä sain juuri ja juuri Lumeksen kääntymään mukana, vain huomatakseen, että edessä olikin yök-muuri, jonka yli ei kiinnosta hypätä (vaikka edelleen treeneissä eikä viime kisoissa ei mitään ongelmaa). Kaksi kieltoa sille siis. Sujuvasti putkeen ja tokavipalle hypylle, josta saikin taas karjaista keuhkonsa tyhjäksi, jotta viimeinenkin este tuli suoritettua.
Sellainen vauhtirata se. Nyt koira meni kovaa (ja ihka ensimmäistä kertaa koko rada maxi-hypyillä), mutta ohjattavuus kärsi suuresti. Ongelma, jota en osannut odottaa.
Hyvin alkeellinen ratapiirustus
Seuratessani mölliluokkaa, kiinnitin huomiota yhteen hankalaan ohjauskohtaan, ja ohjaajien tapoihin ratkaista se, jotka ihmetyksekseni pysyivät yhtä lukuunottamatta täysin samoina myös vapaaehtoisilla uusintakierroksilla. Luulisi, että uusintakierrokselle mennään juurikin korjaamaan epäonnistuneet kohdat, mutta ei, samaan tyyliin vaan.
Tummanvihreällä reitillä ohjaajat yrittivät leikata koiran takaa sen ollessa menossa hypylle, joka poikkeuksetta johti ongelmiin (esteiden väli oli liian pieni sujuvaan leikkaukseen) -> suurin osa koirista kielsi hypyllä tai olivat vähintäänkin ymmällään eikä jatkaminen ollut lainkaan sujuvaa. Vaaleanvihreältä reitiltä ei saanut ohjattua koiraa putken jälkeiselle hypylle, koska koira oli ohjaajaa edellä, ja ohjaaja vielä putken takana ohjauspimennossa. Yhden tummanvihreää reittiä kulkevan ohjaajan uusintakierroksella koirallaan teettämä oranssi kierukka näytti oikein näppärältä ja sujuvalta ohjaukselta tuohon väliin, koira pysyi hyvin mukana. Hitaammilla koirilla olisi myös toiminut ohjaajan linjanleikkaus tmv. toisen putken lopusta koiran vielä ollessa putkessa, mutta yksikään ei näin tehnyt.
Jäi vain mietityttämään, että mikä tässä olisi ollut se oikeasti näppärin tapa?
Joo mutta eiköhän sitä ohjaaja nyt hakeudu agilitylisenssiseksi ja katsotaan sitten, mitä siitä seuraa...
Sun pähkinään rupesin miettimään vastausta. :) Jos tietäisin mistä suunnasta ensimmäiseen putkeen mennään niin se helpottaisi tilanteen hahmottamista. Eli mikä linja ohjaajalla ja etenkin koiralla on ennen ensimmäistä putkea. Mikäli se on kuvan osoittamasta suunnasta eli vasemmalta, käyttäisin itse tumman vihreää reittiä, koska Mahla osaa takanaleikkauksen niin hyvin ja putken jälkeinen hyppy on enemmän oikealla, joten koska sinne haluaisin koiran saada, olisin itse sillä puolella, koska putkesta tullessa koira hakeutuu ohjaajan puolelle. Toisaalta myös vaaleanvihreä reitti on mahdollinen, mikäli saa koiran irtaantumaan ensimmäiseen putkeen niin, että ehtii itse reilusti koiran eteen ennen kuin se tulee ekasta putkesta ulos ja ehtii näin myös ajoissa ohjaamaan toisen putken jälkeiselle hypylle. Ja kuten kirjoitit, hitaalla koiralla toimii varmasti oikein hyvin. Oranssi reitti on hyvä valinta, mikäli koira ei lue takanaleikkausta hyvin tai mahdollisesti ohjaaja on jäänyt aivan liian taakse.
Mikä sitten ikinä agilityssa on paras reitti? Se riippuu koirakosta. Ohjaajan mieltymyksistä ja tavoista treenata, koiran nopeudesta ja motivaatiosta, taidoista. Se ei ole useinkaan yksiselitteistä ja siksi kannattaa itsekin treenata samaa harjoitusta/rataa usealla eri tavalla, jotta löytää omalla kohdalla parhaat tavat ohjata koiraa.
Joo eli sille ensimmäiselle putkelle tullaan vasemmalta suorassa linjassa, osa ohjaajista vaihtoi sille puolen pari estettä ennen, osa just ennen putkea. Toiselta putkelta tullessa se väli hyppyyn tosiaankin oli niin lyhyt, että sen takia ne takaa leikkaukset ei onnistuneet, ohjaajat joutui menemään niin läheltä koiran takaa, että koirat hämmentyi siitä, pysähteli ja ohjaajat törmäili koiriinsa. Osaavammalla koiralla olisi ollut varmuutta hypätä siitä huolimatta, tai pidemmällä estevälillä se varmaan olisikin onnistunut useammalla. Mutta sitten ne koirat, jotka siitä hyppäsi, meinasi kaikki jatkaakin oikealle (koska ohjaaja ei ollut vielä riittävän vasemmalla), joten niille tuli sitten hämminkiä hypyn jälkeen, kun jatkosuunta olikin ihan eri kuin ne oli kuvitellut.
En oikein tiedä, miten tuossa olisin omien koirien kanssa tehnyt, kun tosiaan joka ohjausvalinnassa näytti olevan joku heikkous, ja siksi se niin kiinnostaakin. Ehkä pitääkin ensi treeneissä kokeilla tuota eri tyylein, niin ei tarvitse enää vaivata niin hirveästi päätänsä tuon kanssa. :)